Kansallisen pelastuksen juntta
Portugalia 1974–1975 hallinnut sotilashallitus From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kansallisen pelastuksen juntta oli osa Asevoimien liikettä (Movimento das Forças Armadas), joka hallitsi Portugalia Estado Novon kukistaneen neilikkavallankumouksen jälkeen 1974–1976.
Seitsemän miehen sotilasjunttaa johtivat kenraalit António de Spínola ja Francisco da Costa Gomes, entiset puolustusvoimien päälliköt, jotka erotettiin vuoden 1974 alussa koska he kritisoivat Afrikan siirtomaa-alueilla käytyjä sissisotia.[1]
Spínola esiintyi televisio- ja radiolähetyksessä viiden muun juntan jäsenen kanssa ja lupasi ajatuksen- ja sananvapauden sekä vapaat vaalit sekä kansalliskokouksen että uuden presidentin valitsemiseksi.[1]
Juntta aloitti Portugalin nimissä neuvottelut afrikkalaisten nationalististen liikkeiden kanssa. Portugalin Guinea (Guinea-Bissau) sai itsenäisyyden lähes välittömästi vallankumouksen jälkeen. Uusi hallinto lakkautti sorron välineet, kuten sensuurin, puolisotilaalliset joukot ja salaisen poliisin. Spínola, joka vastusti siirtomaiden nopeaa itsenäistymistä ilman vapaita kansanäänestyksiä, erosi syyskuussa 1974, käynnisti vastavallankaappausyrityksen, joka epäonnistui (maaliskuussa 1975), ja pakeni maanpakoon.[2]
Huhtikuussa 1975 järjestettiin parlamenttivaalit, joiden äänestysprosentti oli ennätykselliset 92%. siirtomaista Kap Verde ja Mosambik itsenäistyivät kesäkuussa 1975, ja Portugalin loput Afrikan-siirtomaat myöhemmin samana vuonna. Itsenäistyvistä siirtomaista tuli pakolaisvyöry emämaahan.[2]
Uusia poliittisia puolueita syntyi ja ammattiyhdistykset lakkoilivat laajasti. Vuonna 1975 hallitus päätti myös kansallistaa pankkitoiminnan, liikenteen, raskaan teollisuuden ja tiedotusvälineet. Marraskuun 25. päivänä 1975 maltilliset armeijan osat torjuivat radikaalin vasemmistolaisen vallankaappauksen armeijassa.[2]
Huhtikuussa 1976 perustuslakia säätävä kokous hyväksyi uuden perustuslain, joka sitoi Portugalin sosialismiin. Parlamentissa äänet hajaantuivat eri puolille vasemmisto-oikeistoakselia, ja maltillinen sosialistijohtaja Mário Soares muodosti vähemmistöhallituksen. Kesäkuussa kenraali António Ramalho Eanes valittiin presidentiksi suurella äänten enemmistöllä.[2]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads