Karl Jansky
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Karl Guthe Jansky (22. lokakuuta 1905 Norman, Oklahoma – 14. helmikuuta 1950 Red Bank, New Jersey) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Häntä pidetään yhtenä radiotähtitieteen perustajista. Jansky löysi radiosignaaleja, jotka olivat peräisin maapallon ulkopuolelta tutkiessaan Bell Laboratoriesilla Atlantin ylittävän radioliikenteen häiriöiden lähteitä.[1][2]
Remove ads
Henkilökohtainen elämä
Jansky syntyi vuonna 1905 Oklahomassa ja vietti lapsuutensa Madisonissa Wisconsinissa jossa hänen isänsä oli Wisconsinin yliopistossa sähkötekniikan professori. Hän suoritti fysiikan kandidaatin tutkinnon vuonna 1927 Wisconsinin yliopistossa ja jatkoi sen jälkeen ylimääräisen vuoden opiskelua mutta ei suorittanut koskaan opinnäytettään.[2][3] Jansky avioitui vuonna 1929 Alice Larue Knappin kanssa ja he saivat kaksi lasta. Hänellä oli munuaissairaus jonka seurauksiin kuoli hän 44-vuotiaana vuonna 1950.[2]
Remove ads
Ura
Opiskelunsa lopetettuaan hän meni Bell Laboratoriesille töihin New Jerseyhin. Hänen ensimmäisenä tehtävänään siellä oli tutkia ajoittaisia radiohäiriöiden lähteitä jotka häiritsivät Atlantin ylittävää radioliikennettä. Hän rakensi tarkoitusta suunta-antennin joka pyöri keskiakselin ympäri 360° sitä varten rakennetulla ympyrän muotoisella radalla T-Fordin pyörien varassa. Sitä kutsuttiin nimellä ”Janskyn karuselli”.[3] Hän teki tutkimuksensa vuosina 1930–1932 20,5 MHz (14,6 metriä) taajuudella.[2]
Kun Jansky oli kerännyt kuukausia antennilla tietoja hän pystyi kolme erilaista häiriötä: paikalliset ukkosmyrskyt, kaukaiset ukkosmyrskyt ja yhden jonka alkuperää ei tunneta. Hän varoi tekemästä uskaliaita päätelmiä mutta epäili häiriön tulevan Linnunradan galaksin keskeltä.[3]
Hän oli tutkinut tätä häiriötä yli vuoden ajan ja huomasi että se suureni ja pieneni kerran vuorokaudessa. Aluksi hän ajatteli sen johtuvan Auringosta. Häiriö sirtyi kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua pois Auringon suunnasta, ja sen lisäksi hän huomasi että häiriö ei toistunut 24 tunnin jaksoissa. Häiriö toistui 23 tunnin ja 56 minuutin jaksossa mikä on tähtivuorokauden pituus. Häiriö oli voimakkain Jousimiehen tähdistössä minkä vuoksi Jansky oli sitä mieltä että todennäköisin vaihtoehto on Linnunradan keskusta.[3]
Jansky esitteli päätelmänsä ja löytönsä huhtikuussa 1933 International Scientific Radio Unionin kokouksessa. New York Timesissa oli 5. toukokuuta 1933 suuri uutinen hänen löydöstään ja Wisconsinin yliopisto myönsi hänelle löytönsä perusteella maisterin paperit. Jansky olisi halunnut jatkaa tutkimuksiaan ja rakentaa 30 metrisen lautasantennin. Janskyn tutkimus Bell Laboratoriesile oli kuitenkin valmistunut ja osoittanut etteivät häiriöt vaikuta Atlantin ylittävään radioliikenteseen he siirsivät hänet toisiin tehtäviin.[3]
Koska tuolloin oli Suuri lama ja Janskylla ei ollut tutkintoa tähtitieteestä hän ei pystynyt saamaan miltään observatorioilta rahoitusta lisätutkimuksiin. Radiotähtitiede eteni seuraavan kerran kun Grote Reber, joka oli radioamatööri ja harrastaja tähtitieteilijä kuuli Janskyn tutkimuksista ja rakensi vuonna 1937 ensimmäisen avaruuden tutkimista varten tehdyn lautasantennin.[3][4]
Hänen kunniakseen on nimetty kraatteri Kuun näkyvän osan itäreunalta[5] ja säteilyvuon yksikkö jansky sekä asteroidi 1932 Jansky.[6]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads