Kehrääjä
lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) on kehrääjien (Caprimulgidae) lintuheimoon kuuluva laji. Se on tämän heimon ainoa edustaja laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa.
Remove ads
Koko ja ulkonäkö
Kehrääjä on jokseenkin räkättirastaan kokoinen. Pitkä pyrstö ja pitkät, leveäpäiset siivet. Pää suuri. Höyhenet pehmeitä, harmaita ja ruosteenruskeita. Naamioväri erittäin hyvä, ei juurikaan liiku päiväsaikaan. Nokka on erittäin pieni mutta aukeaa suureksi. Koiraalla käsisiivellä ja pyrstön kulmissa selkeät valkoiset täplät. Pituus 24–28 cm, siipien kärkiväli 52–59 cm, paino 56–85 g.
Kehrääjän soidinääni on omalaatuinen - pitkä monotoninen ⓘ (ohje), joka voi jatkua jopa tuntikausia. Normaalisti pitkiä sarjoja, jotka koostuvat vain parista äänenkorkeudesta. Koiras läpsyttää siipiään kovaäänisesti soidintaessaan. Kutsuäänenä sammakkomainen ”kruik”-kurahdus.
Vanhin suomalainen rengastettu kehrääjä on ollut 10 vuotta ja 24 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin kehrääjä on ollut brittiläinen vähintään 11 vuotta ja 11 kuukautta vanha lintu.[4]
Remove ads
Levinneisyys
Kehrääjä on muuttolintu, joka pesii Euroopassa ja Aasiassa ja talvehtii Itä- ja Etelä-Afrikan savanneilla. Laji pesii lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä sen esiintymisalue ulottuu Kiinan länsiosiin. Maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3–6 miljoonaa yksilöä.[1]
Suomessa kehrääjiä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Kevätmuutto kestää toukokuusta kesäkuuhun ja syysmuutto elokuusta lokakuuhun. Suomen kannan kooksi arvioidaan 5 000–7 000 paria.[5] Kanta on kasvanut hieman 1980-luvun jälkeen. Laji luokiteltiin aiemmin silmälläpidettäväksi, mutta vuodesta 2010 lähtien se on ollut elinvoimainen.[6]
Kehrääjä on Suomessa rauhoitettu[7], ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 505 euroa.[8]
Remove ads
Elinympäristö
Kehrääjä pesii kuivilla ja harvapuustoisilla männikköseuduilla.[7] Se viihtyy hakkuuaukeiden, soiden ja kallionlakimänniköiden läheisyydessä.
Lisääntyminen
Kehrääjä ei rakenna pesää vaan munii munansa maahan. Muninta alkaa tavallisesti kesäkuun puoliväliin mennessä. Pohjaväriltään vaaleita, tummin kiemuraisin suojavärityksen antavin juovin kuvioituja munia on yleensä 2, joskus 3. Sekä koiras että naaras hautovat, naaras kuitenkin enemmän. Haudonta-aika on noin 2½ viikkoa. Poikasia ruokkivat molemmat emot. Poikaset osaavat auttavasti lentää 2-viikkoisina, kunnolla 4−5-viikkoisina. Kehrääjä on sukukypsä 1-vuotiaana.
Remove ads
Ravinto
Kehrääjä syö yöperhosia ja muita yöllä lentäviä hyönteisiä. Jos on sateinen sää eivätkä hyönteiset lennä, se voi vaipua horrokseen säästäen näin energiaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads