Uhanalaisuusluokitus

Uhanalaisuusluokitus on menetelmä, jolla kuvataan eri eliölajien (kasvit, eläimet, jne.) todennäköisyyttä kuolla sukupuuttoon tietyllä aikavälillä. Mitä korkeampi lajin uhanalaisuusluokka on, sitä suurempi on sukupuuton riski ilman suojelutoimia. Uhanalaisuusluokitus voidaan tehdä joko kansainvälisesti tai tietyllä alueella.

Kansainvälisesti tunnetuimman uhanalaisuusluokituksen on määritellyt Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). IUCN:n kriteereihin perustuva luokitusmenetelmä on yhdenmukainen kaikkialla maailmassa ja etukäteen määriteltyjen yksityiskohtaisten arviointikriteerien vuoksi sillä saadaan jokseenkin puolueeton kuva arvioitavien lajien häviämisriskistä. Luokitus ei kuitenkaan ota huomioon lajikohtaisia erityispiirteitä ja saattaa siksi johtaa yksittäisten lajien uhanalaisuuden yli- tai aliarviointiin.

Lajin uhanalaisuutta arvioitaessa huomioidaan populaation koko, tunnetut uhat, lisääntymisen onnistuminen, lajin esiintymisalueiden pirstoutuneisuus sekä muita lajia uhkaavia tekijöitä.

Jos lajista ei ole riittäviä tietoja, aineistoja ja asiantuntemusta, siitä ei tehdä arviointia. Uhanalaisuusluokkaa ei myöskään arvioida lajeille, jotka kuuluvat johonkin huonosti tunnettuun ryhmään. Uhanalaisuusluokitus tehdään yleensä kokonaiselle taksonitasolle (lahko, heimo, alaheimo).^[1] Jos lajin uhanalaisuusluokkaa ei ole määritelty, sitä ei tunneta kyseiselle lajille.

Uhanalaisuusluokat

IUCN:n uhanalaisuusluokitus jakaa eliöt eriasteisen häviämisriskin mukaan johonkin seuraavista luokista.^[2]

Luokitus suomeksi	IUCN-luokitus	Lyhyt selitys
Elinvoimainen laji	LC (Least concern)	Hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
Silmälläpidettävä laji	NT (Near threatened)	Miltei täyttää jonkin korkeampien uhanalaisuusluokkien kriteerin tai todennäköisesti täyttää sellaisen lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin ryhmään laskettiin myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.
Vaarantunut laji	VU (Vulnerable)	Suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä.
Erittäin uhanalainen laji	EN (Endangered)	Erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa.
Äärimmäisen uhanalainen laji	CR (Critically endangered)	Äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
Luonnosta hävinnyt laji	EW (Extinct in the wild)	Tiedetään säilyneen ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.
Hävinnyt laji	EX (Extinct)	Epäilyksettä viimeinen yksilö on kuollut.
Puutteellisesti tunnettu laji	DD (Data deficient)	Esiintymisestä, elinalueesta tai populaation tilasta ei ole riittävästi tietoa arvioinnin tekemiseksi.
Arvioimatta jätetty laji	NE (Not evaluated)	Tavallisimmin ihmisen mukana maahan kulkeutuneet, ainoastaan ihmisen tekemissä rakennuksissa elävät lajit sekä lajit, jotka ovat levinneet tutkittavan alueen luontoon vasta vähän aikaa sitten.
Varsinaisesti uhanalaisina pidetään luokkiin VU, EN ja CR kuuluvia lajeja.

Lisäksi alueellista arviointia varten on olemassa kaksi lisäluokkaa.

Luokitus suomeksi	IUCN-luokitus	Lyhyt selitys
Alueellisesti hävinnyt laji	RE (Regionally Extinct)	Aikaisemmin esiintynyt tutkitulla alueella, mutta sitä ei ole tavattu enää huomattavan pitkään aikaan tai lajin viimeinen tunnettu elinpaikka on tuhoutunut.
Arviointiin soveltumaton laji	NA (Not Applicable)	Yleensä tavataan alueella vain satunnaisesti. Kokonaisia lajiryhmiä voidaan joutua jättämään arvioimatta myös arviointiin vaadittavien asiantuntijoiden puutteen vuoksi.

Ylläolevista merkinnöistä merkintä voi olla tietyllä alueella eri kuin kansainvälinen merkintä. Esimerkiksi ahma on maailmanlaajuisesti elinvoimainen, mutta Suomessa se on erittäin uhanalainen. Tämä tarkoittaa sitä, että ahma voi kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta sillä on kuitenkin erittäin suuri vaara kadota Suomesta lähitulevaisuudessa.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa

Uusin Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus, kansainväliseen tapaan nimeltään Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2019,^[3] ja se noudattaa IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta vuodelta 2012^[2] sekä alueellisen arvioinnin ohjetta vuodelta 2017^[1]. Kansallinen uhanalaisarviointi eroaa kansainvälisestä siinä, että tarkastelu rajoittuu lajien esiintymiseen Suomen maantieteellisellä alueella. Lisäksi siinä otetaan huomioon myös valtakunnan rajan ylittävät populaatiot ja muu maan rajojen ulkopuolelta tuleva kannanlisäys.

Vuoden 2019 arvioinnissa arvioitiin 22 418 lajin uhanalaisuus, mikä vastasi noin 47 prosenttia Suomen luokitelluista eliölajeista. Arvioiduista lajeista 11,9 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi eli luokkiin VU, EN tai CR. Elinvoimaisiksi luokiteltiin 70,2 prosenttia lajeista.^[4]

Vuoden 2010 arvioinnissa arvioitiin 21 398 lajin uhanalaisuus, mikä vastasi noin 45 prosenttia Suomen luokitelluista eliölajeista. Arvioiduista lajeista 10,5 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi eli luokkiin VU, EN tai CR. Elinvoimaisiksi luokiteltiin 76,8 prosenttia lajeista.^[5]

Vuoden 2000 arvioinnissa arvioitiin 18 743 lajin uhanalaisuus, mikä vastasi noin 44 prosenttia Suomen luokitelluista eliölajeista. Arvioiduista lajeista 10,0 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi eli luokkiin VU, EN tai CR. Elinvoimaisiksi luokiteltiin 81,8 prosenttia lajeista.^[6]

Suomessa julkaistut IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta noudattavat lajien uhanalaisuusarvioinnit

• Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019
• Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010
• Suomen lajien uhanalaisuus 2000

Suomessa julkaistut muut lajien uhanalaisuusarvioinnit

Nämä arvioinnit eivät noudata IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta vaan ovat muita kansallisia arviointeja.

• Suomen lintujen uhanalaisuus 2015
• Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015
• Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö 1991
• Uhanalaisuusarviointi 1985

Katso myös

• Luettelo äärimmäisen uhanalaisista selkärankaisista eläimistä
• Uhanalaiset luontotyypit
• Punainen kirja
• Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva CITES-yleissopimus
• Rauhoitettu laji