Kevätaspekti

Kevätaspekti on erityisesti lehtimetsävyöhykkeen metsissä näkyvä ilmiö, jossa tietyt kasvilajit hyödyntävät keväällä maanpinnalle tulevaa runsasta auringon valon määrää kasvamalla ja kukkimalla nopeasti lumien sulettua ja säiden lämmettyä.^[1][2]

Valkovuokko (Anemone nemorosa) on yksi kevätaspektin hyödyntäjistä.

Kevätaspektin lajit kukkivat ennen lehtipuiden lehtien puhkeamista tai yhtäaikaisesti sen kanssa, ennen kuin puiden lehdet varjostavat liialti maanpintaa. Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän puiden lehdet tyypillisesti varjostavat maan pintaa, ja useat kevätaspektin lajit lakastuvat joko kokonaan tai osittain.^[1]

Kevätaspektin aikaan metsänpohja voikin lähestulkoon täyttyä kukkivista kasveista. Suomessa kevätaspekti näkyy selvimmin Ahvenanmaalla sekä jonkin verran myös muualla Etelä-Suomessa.^[1] Tyypillisiä kevätaspektilajeja ovat esimerkiksi useat vuokot (Anemone), käenrieskat (Gagea) ja kiurunkannukset (Corydalis) sekä monet sipulikasvit.

Kevätaspektilajeja

• hentokiurunkannus (Corydalis intermedia)
• idänsinililja (Scilla siberica)
• isokäenrieska (Gagea lutea)
• jalokiurunkannus (Corydalis nobilis)
• keltavuokko (Anemone ranunculoides)
• kevätesikko (Primula veris)
• miehenkämmekkä (Orchis mascula)
• mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)

• pikkukäenrieska (Gagea minima)
• puistokäenrieska (Gagea pratensis)
• puistolumikello (Galanthus nivalis)
• pystykiurunkannus (Corydalis solida)
• seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina)
• sinivuokko (Hepatica nobilis)
• valkovuokko (Anemone nemorosa)