Kirvakorennot

Kirvakorennot (Hemerobiidae) on laaja verkkosiipisiin lukeutuva hyönteisheimo. Suomesta on tavattu noin 30 siihen kuuluvaa lajia.^[1]

Kirvakorennot
Sirppilehtikorento (Drepanepteryx phalaenoides)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Verkkosiipiset Neuroptera
Alalahko:	Hemerobiiformia
Heimo:	Kirvakorennot Hemerobiidae Latreille, 1802
Alaheimot ja suvut
alaheimo Hemerobiinae Hemerobius Wesmaelius alaheimo Megalominae Megalomus alaheimo Microminae Micromus alaheimo Notiobiellinae Psectra alaheimo Sympherobiinae Sympherobius
Katso myös
Kirvakorennot Wikispeciesissä   Kirvakorennot Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Rakenne

Aikuinen kirvakorento on hoikka, tyypillisesti 6–15 mm pituinen hyönteinen, jolla on suhteellisen kookkaat verkkosilmät.

Kirvakorennot muistuttavat ulkonäöltään harsokorentoja, mutta eroavat näistä paitsi tyypillisesti ruskeankirjavasta värityksestään, ennen kaikkea siipisuonituksen perusteella. Kirvakorentojen siivissä on tiheässä pitkiä pitkittäissuuntaisia suonia, jotka muodostavat ainakin kaksi tai useampia siiven tyvestä ulospäin suuntautuvaa sektoria. Siivet ovat muodoltaan pyöreähköt. Sitä vastoin harsokorentojen siipisuonitus on verkkomainen ja siivet selvästi enemmän pitkänomaiset. Eläimen ruskeansävyinen väri ei itsessään ole riittävä tuntomerkki, sillä monien harsokorentojen talvehtivat muodot ovat väriltään rusehtavia.^[2]

Käyttäytyminen

Naaras munii munat kasvien lehdille, johon ne kiinnittyvät suoraan, ilman harsokorentojen munille tyypillistä varsiosaa.

Sekä toukat että aikuiset yksilöt ovat aktiivisesti saalistavia petoja, jotka käyttävät ravinnokseen erityisesti kirvoja ja punkkeja. Kirvakorentoja käytetäänkin apuna biologisessa torjunnassa.^[3][4]

Muiden verkkosiipisten tapaan kirvakorennot ovat pitkälti yöaktiivisia ja lentävät mielellään kirkkaiden valojen luokse.

Lajit Suomessa

Suomesta on tavattu 31 kirvakorentolajia, mikä tekee heimosta lajimäärältään Suomen suurimman verkkosiipisryhmän. Vuoden 2010 Suomen lajien uhanalaisarvioinnin mukaan yksikään laji ei ole uhanalainen, mutta yhtä lajia pidetään silmälläpidettävänä (NT) ja yksi jätettiin puutteellisen havaintomateriaalin vuoksi arvioimatta (NE). Lisäksi yksi alalaji on puutteellisesti tunnettu (DD).^[1][5][6]

Luettelo on systemaattisessa järjestyksessä.^[5]

• sirppilehtikorento Drepanepteryx phalaenoides
• karvatäpläkorento Megalomus hirtus
• mäntyhämykorento Wesmaelius concinnus
• nelivyöhämykorento Wesmaelius quadrifasciatus
• kirjohämykorento Wesmaelius nervosus
• harmaahämykorento Wesmaelius malladai NT
• tarhahämykorento Wesmaelius subnebulosus
• tylppähämykorento Wesmaelius ravus
• dyynihämykorento Wesmaelius balticus
• ruskohämykorento Wesmaelius mortoni
• häivekirvakorento Hemerobius humulinus
• kirjokirvakorento Hemerobius perelegans
• korpikirvakorento Hemerobius simulans
• ruskokirvakorento Hemerobius stigma
• havukirvakorento Hemerobius pini
• kuultokirvakorento Hemerobius contumax
• kaarikirvakorento Hemerobius fenestratus
• pohjankirvakorento Hemerobius atrifrons
• keltakirvakorento Hemerobius nitidulus
• kalvaskirvakorento Hemerobius micans
• lehtokirvakorento Hemerobius lutescens
• tammikirvakorento Hemerobius gilvus
• reunuskirvakorento Hemerobius marginatus
• pohjanreunuskirvakorento Hemerobius marginatus lapponicus DD
• ketolymykorento Micromus variegatus
• kenttälymykorento Micromus angulatus
• pensaslymykorento Micromus paganus
• kärpäskorento Psectra diptera
• tammikoikorento Sympherobius pygmaeus
• lehtokoikorento Sympherobius elegans NE
• mäntykoikorento Sympherobius fuscescens