Košice

Košice (saks. Kaschau, unk. Kassa, lat. Cassovia, puol. Koszyce) on Slovakian toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli vuonna 2019 hieman vajaa 240 000 asukasta. Se sijaitsee maan itäisessä osassa Hornádjoen laaksossa Tatran kaakkoispuolella. Košice on Košicen alueen (kraj) pääkaupunki sekä itäisen Slovakian kulttuurinen ja teollinen keskus. Košice oli toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista 2013.^[2]

Košicessa sijaitseva Pyhän Elisabetin katedraali on Slovakian suurin kirkko.

Mlynská ulica -katu on osa Košicen historiallista keskusta

Košicen keskustaa kesällä 2007

Košice
lippu	vaakuna
Košice
Koordinaatit: 48°43′0″N, 21°15′0″E
Valtio	Slovakia
Alue (kraj)	Košicen alue
Piiri	Košice 1-4
Hallinto
– Pormestari	Jaroslav Polaček[1]
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	237,63 km²
Korkeus	208 m
Väkiluku (2019)	238 593
– Väestötiheys	963 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+1
– Kesäaika	UTC+2
Postinumero	040 00
Suuntanumero(t)	+421-55
www.košice.sk
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Maantiede

Košice sijaitsee Slovakian itäosassa lähellä kolmen valtion rajaa. Sieltä on Unkarin rajalle 20 kilometriä, Ukrainan rajalle 80 kilometriä ja Puolan rajalle 90 kilometriä. Kaupunki on rakennettu leveään Hornádjoen laaksoon, jonka länsipuolella kohoavat Slovakian malmivuoret ja itäpuolella Slanskévuoret. Kaupunki on noin 208 metriä merenpinnan yläpuolella.^[3] Slovakian kaupungin pinta-ala on 237,63 neliökilometriä. Siitä maatalousmaata on 37,5 prosenttia.^[4]

Historia

Košice mainitaan ensimmäisen kerran kaupunkina 1241 ja Unkarin kuninkaallisena kaupunkina 1290.^lähde? Keskiajalla se on merkittävä markkinapaikka Puolan, Unkarin ja Venäjän välisen kauppatien varrella. Se oli myös tuolloisen Pohjois-Unkarin keskuspaikka, ja sen asema oli koko Unkarin valtakunnassa tärkeä: se sai markkinaoikeudet, tullivapauden ja kuninkaallisen vapaakaupungin statuksen 1347, jolloin se kohosi Budan jälkeen valtakunnan tärkeimmäksi kaupungiksi. 1369 se sai ensimmäisenä Unkarin kaupunkina oikeuden käyttää vaakunaa.

Uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aikana kaupungilla oli tärkeä strateginen merkitys, ja sen omistajuudesta käytiin kiivasta kamppailua, kunnes 1600-luvun katolilaisuus palautettiin lopullisesti. Košicen porvarit olivat pitkään enimmäkseen saksalaisia, mutta unkarilaisten osuus kasvoi vähitellen. 1700-luvulla slovakit kuitenkin muodostivat jo enemmistön kaupungin väestöstä. Košice oli silti valistuksen kaudella ja kansallisen heräämisen aikana 1800-luvulla unkarilaisten toinen henkinen pääkaupunki. 1776 siellä aloitti toimintansa Academia Regia Cassoviensis, Budan yliopiston alaisuuteen kuuluva korkeakoulu.

Tšekkoslovakian perustamisen jälkeen 1918 se liitettiin Tšekkoslovakiaan. Koko eteläisen Slovakian mukana se liitettiin Unkariin vuoden 1938 Wienin päätöksellä sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt sudeettialueet. Operaatio Barbarossan käynnistyttyä kesäkuussa 1941 Neuvostoliitto pyrki pitämään yllä rauhaa Unkarin kanssa, mutta 26. kesäkuuta tunnistamattomat lentokoneet pommittivat kaupunkia. Unkarin valtionhoitaja Miklós Horthy sai siitä syyn lähteä sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Lentokoneet saattoivat olla eksyneitä neuvostoliittolaisia, slovakkien lentämiä saksalaisia tai saksalaisten järjestämä provokaatio. Kaupunki palautettiin 1944 Slovakialle. Keväällä 1945 siellä toimi Tšekkoslovakian hallitus ja Slovakian kansallisneuvosto. 5. huhtikuuta 1945 Košicessa julistettiin uuden Tšekkoslovakian hallitusohjelma, ns. Košicen ohjelma.

Hallinto

Pääartikkeli: Košicen alueellinen jako

Košice on samannimisen alueen hallinnollinen keskus, ja kaupunki on jaettu neljään piiriin. Kaupunki on piirien lisäksi jaettu edelleen 22 hallinnolliseen kaupunginosaan, joilla jokaisella on oma paikallishallintonsa. Košicen johdossa on pormestari ja kaupunginvaltuusto.^[3]

Väestö

Väestötilastot (10 vuotta)^[5]

Vuosi	1994	2004	2014	2024
Väkiluku	239 927	235 006	239 464	223 678
Ero		-2,05 %	+1,89 %	-6,59 %

Väestötilastot^[5]

Vuosi	2023	2024
Väkiluku	225 044	223 678
Ero		-0,60 %

Slovakian tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Košicessa asui 238 593 henkeä. Asukkaista 75,8 prosenttia oli slovakkeja, 2,8 prosenttia unkarilaisia, 2,0 prosenttia romaneita ja 0,7 prosenttia tšekkejä.^[6]

Liikenne

Lentoliikenne

Košicen kansainvälinen lentoasema sijaitsee Košicen keskustasta kuusi kilometriä etelään. Lentoasemalta on suorat lennot Prahaan, Varsovaan, Wieniin, Lontoon Stanstediin ja Lutoniin sekä Liverpooliin.^[7]

Rautatieliikenne

Košicen rautatieasema.

Košicen rautatieasema sijaitsee Košicen keskustassa Slovakia sähköistetyn päärataverkon varrella. Košicesta on Bratislavan ja muiden kotimaan yhteyksien lisäksi suorat junayhteydet muun muassa Budapestiin, Wieniin ja Prahaan.^[8][9]

Yleistä

Košicessa on yliopisto (per. 1959) ja mm. Slovakian tiedeakatemian instituutti, tekniikan museo ja Itä-Slovakian museo. Kaupunki on Slovakian tärkeimpiä raskaan teollisuuden keskuksia, ja siellä on myös rakennus- ja elektroniikkateollisuutta. Kaupungissa sijaitsee Slovakian suurin kirkko, katolinen P. Elisabetin tuomiokirkko. Siellä on myös evankelis-luterilaisen kirkon piispanistuin sekä kaksi katolista piispanistuinta: bysanttilaiskatolinen piispanistuin ja vuodesta 1995 roomalaiskatolinen arkkipiispanistuin.

Urheilu

Košicen maraton on Euroopan vanhin yhä järjestettävä maratonjuoksukilpailu.

12 555 -paikkainen Košická futbalová aréna

Jääkiekkoseura HC Košice on voittanut Slovakian mestaruuden yhdeksän kertaa ja on näin maan menestyinein seura yhdessä HC Slovan Bratislavan kanssa. Vuodesta 2018 maan jalkapallopääsarja Niké ligassa on pelannut fuusioseura FC Košice. Joukkue pelaa kotiottelunsa vuonna 2022 valmistuneella Košická futbalová arénalla, jolla pelataan myös jalkapallon alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuiden 2025 otteluita.

Košicessa järjestettiin vuoden 2019 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut, jota se isännöi yhdessä pääkaupunki Bratislavan kanssa. Kaupungit isännöivät aikaisemmin kisoja vuonna 2011.

Ystävyyskaupungit

Košicen ystävyyskaupunkeja ovat^[10]:

• Budapest, Unkari (vuodesta 1997)^[10][11]
• Bursa, Turkki (vuodesta 2000)^[10][12]
• Cottbus, Saksa (vuodesta 1992)^[10]
• Miskolc, Unkari (vuodesta 1997)^[10]
• Niš, Serbia (vuodesta 2001)^[10][13]
• Ostrava, Tšekki (vuodesta 2001)^[10]
• Plovdiv, Bulgaria (vuodesta 2000)^[10][14][15]
• Raahe, Suomi (vuodesta 1987)^[10]
• Rzeszów, Puola (vuodesta 1991)^[10][16]
• Pietari, Venäjä (vuodesta 1995)^[10][17]
• Užhorod, Ukraina (vuodesta 1993)^[10]
• Verona, Italia (vuodesta 1992)^[10]
• Mobile, Yhdysvallat (vuodesta 2000)^[10][18]
• Vysoké Tatry, Slovakia (vuodesta 2006)^[10]
• Wuppertal, Saksa (vuodesta 1980)^[10]