Kolmiliitto

Kolmiliitto oli Saksan keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Italian vuonna 1882 solmima sotilasliitto. Saksa ja Itävalta olivat liittoutuneet jo vuonna 1879. Kolmiliitto syntyi vuonna 1882, kun Italian tuli Saksan ja Itävalta-Unkarin kaksiliittoon kolmanneksi jäseneksi. Romanian kuningaskunta liittyi kolmiliittoon lokakuussa vuonna 1883. Kolmiliitto Saksan, Itävalta-Unkarin ja Italian kesken uudistettiin vuonna 1887, ja siihen lisättiin kaksi lisäsopimusta. Sopimus uudistettiin myös 28. kesäkuuta 1902.^[1][2][3] Se uudistettiin jälleen 5. joulukuuta 1912 kestämään vuoteen 1918 saakka.^[4][5]

Tämä artikkeli käsittelee Italian, Itävalta-Unkarin ja Saksan sotilasliittoa. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Ranskalainen pilakuvakommentti kolmiliitosta: Otto von Bismarck ja keisari Frans Joosef I nojaavat ruutitynnyriin piippuja poltellen, Italian kuningas Umberto I karistaa sikarintuhkaa ruudin sekaan. Kuninkaalla päässään liioiteltu bersaglieri-töyhtöhattu

Kolmiliitto vuonna 1913

Kolmiliittoa edelsi Saksan ja Itävallan vuonna 1879 solmima kaksiliitto, jossa sovittiin, että Itävalta-Unkari ja Saksa puolustaisivat toisiaan Venäjän hyökkäystä vastaan. Jos taas Ranska hyökkäisi Saksaa vastaan, Itävalta-Unkari olisi puolueeton.

Kolmiliitto oli suunnattu Italian ja Saksan kannalta Ranskaa vastaan. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia ei ollut velvoitettu liittymään sotaan, sillä auttamisvelvollisuus oli voimassa vain, jos Saksa olisi joutunut ulkovallan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Italia katsoi Saksan itse aloittaneen sodan Ranskaa vastaan ja se julistautui neutraaliksi. Italia erosi kolmiliitosta 4. toukokuuta 1915 ja julisti sodan Itävalta-Unkarille 23. toukokuuta.^[6]