Konstantinos VII

Konstantinos VII Porfyrogennitos (purppurasyntynyt, 905 – 9. marraskuuta 959) oli Bysantin keisari vuosina 913–959. Hän oli Leo VI:n poika ja keisari Aleksanterin veljenpoika. Hänen lisänimensä tulee siitä, että hänen isänsä oli hallitseva keisari ja että hän oli syntynyt keisarillisen palatsin erityisessä purppurasalissa. Hänen äitinsä Zoe Karbonopsina, oli Leon neljäs vaimo, joka oli kirkon oppien vastaista. Lisäksi Konstantinus syntyi ennen kuin pari oltiin vihitty. Tämä skandaali vaikutti Konstantinuksen elämään suuresti, ja monet tahot kyseenalaistivat hänen legitiimiyden. Lopulta kuitenkin patriarkka kastoi Konstantinuksen ja hänestä tuli kruununperijä. Konstantinuksen vanhemmat menivät naimisiin vasta Konstantinoksen syntymän jälkeen. Konstantinus kuului makedonialaiseen hallitsijasukuun.

Konstantinos VII ja äiti Zoe Karbonopsina.

Konstantinoksen noustessa valtaistuimelle vuonna 913 hän oli 7-vuotias. Patriarkka Nikolaos I Mystikos toimi hallitsijana Konstantinoksen ollessa alaikäinen.^[1] Patriarkka joutui tekemään rauhansopimuksen bulgarien Simeon I:n kanssa. Tästä hyvästä keisarin äiti Zoe karkotti hänet Konstantinopolista. Zoe itse syrjäytettiin vuonna 919 ja tilalle astui Romanos I Lekapenos, joka pakotti Konstantinoksen naimisiin oman tyttärensä Helenan kanssa. Romanos piti valtaa itsellään vuoteen 944 asti, kunnes hänet syrjäytettiin ja Konstantinos sai lopulta vallan käsiinsä.

Konstantinos yritti vallata takaisin Kreetan, mutta epäonnistui tässä yrityksessä kuten isänsä oli jo vuonna 911. Arabit saivat myös vallattua Bysantin alueita Italiassa, Syyriassa ja Armeniassa, mutta kuuluisa kenraali ja myöhemmin keisari Johannes Tzimiskes sai itäiset alueet vallattua takaisin. Myös Kreeta saatiin lopulta valloitettua Konstantinuksen seuraajan aikana.

Konstantinus tunnetaan etenkin hänen kirjallisista teoksistaan, joista tunnetuimpia olivat De administrando imperio ja De ceremoniis aulae byzantinee. Lisäksi hän kirjoitti elämänkertoja ja historiakokoelmia. Hän oli merkittävä vaikuttaja "makedonialaisen renesanssin" aikana.^[2]

Kun Konstantinos kuoli vuonna 959 seurasi hänen poikansa Romanos II häntä valtaistuimella.