Kuvaputki

Kuvaputki eli katodisädeputki (CRT, engl. Cathode Ray Tube) on erikoisrakenteinen elektroniputki, jota on 2000-luvun puoleen väliin saakka yleisesti käytetty näyttönä televisioissa ja tietokonenäytöissä sekä elektroniikan mittalaitteissa.

Poikkileikkauskuva katodisädeputkesta. 1. elektronitykit, 2. elektronisuihkut, 3. keskityskelat, 4. poikkeutuskelat, 5. anodikaapeli, 6. jakoverkko joka erottaa elektronisuihkut tarkalleen kullekin pikselille, 7. loisteainekerros, 8. lähikuva loisteainekerroksesta (värillinen alue), jakoverkosta (harmaa) ja elektronisuihkuista (jakoverkon reiän läpi tulevat kapeat sektorit).

Television kuvaputki takaa, kuvapuoli alaspäin.

Television kuvaputki takaa, kuvapuoli alaspäin. Putken ympärillä ovat poikkeutuskelat.

Katodisädeputken päässä oleva elektronitykki lähikuvassa.

Juova- ja pystypoikkeutuskelat irrotettuna putkesta ja kuvattuna sisältä.

Periaate, kolme tykkiä vaakarivissä ja maskin pystyraot.

Lähes aina puhuttaessa katodisädeputkesta tarkoitetaan kuvaputkea, mutta tarkkaanottaen kyse on kokonaisesta elektroniputkien luokasta, jossa yhteistä on kiihdytettyjen elektronien suihku katodisäde. Tällaisia ovat kuvaputkien lisäksi esimerkiksi klystroni ja kulkuaaltoputki sekä kameraputki vidicon.

Kuvaputken takaosan elektronitykki lähettää elektronisuihkun, jota poikkeutetaan tyhjiössä joko sähkökentän avulla (esimerkiksi oskilloskoopeissa) tai magneettikentän avulla (esim. kuvaputkitelevisioissa ja kuvaputkinäytöissä). Elektronisuihkun osuessa näyttöpinnan loisteaineeseen osumakohtaan syttyy valopiste, jonka kirkkaus riippuu suihkun voimakkuudesta.^[1]

Värikuvaputkissa on kolme erillistä tykkiä, yksi kullekin värille. Värikuvaputken loistepinta koostuu pistematriisista, jossa RGB-järjestelmässä on punaisia, vihreitä ja sinisiä loistepisteitä. Elektronisuihkut kulkevat erityisen maskin läpi. Sen avulla estetään kutakin osasädettä osumasta muuhun kuin kyseistä väriä muodostavaan loisteainepisteeseen. Maski toimii samalla kuvaputken anodina. Varhaisin ratkaisu oli Delta-järjestelmä ja reikämaski, jossa tykit, reiät ja loisteainepisteet ovat kolmion muodossa. Myöhemmin yleistyi In-Line järjestelmä. Siinä elektronitykit ovat rinnakkain suoralla linjalla, jolloin käytetään rakomaskia ja rakojen muotoisia, virekkäisiä loisteainesauvoja pelkkien pisteiden asemasta. Kuvasta tulee siten tarkempi ja valovoimaisempi. Tällöin kuvaputki on rasterikuvaputki tyyppinen. Toinen tyyppi on vektorikuvaputki, jossa ei ole reikämatriisia vaan katodisäde ohjataan piirtämään kuvioita kuvapinnalle.^[2] Sonyn kehittämässä Trinitron-järjestelmässä on In-Line periaate mutta vain yksi tykki, jossa kolme katodia.^[3][4]

Nyttemmin nestekide- ja plasmanäytöt ovat lähes kokonaan syrjäyttäneet kuvaputkitekniikan.

Vuosina 1974–80 Suomen valtio perusti ja laajensi kotimaista kuvaputkiteollisuutta. Kuvaputkitehdas Valcosta odotettiin uutta aluevaltausta, joka olisi laajentanut kotimaista elektroniikkateollisuutta.^[5]

Historia

Katodisädeputki oli perustana varhaiselle tietokoneen muistille (Williams-putki) Small-Scale Experimental Machinessa.^[6]

Katso myös

• Tietokonenäyttö
• RGB
• Oskilloskooppi