Kyūshū
Japanin kolmanneksi suurin saari sekä yksi pääsaarista From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kyūshū (jap. 九州, ”yhdeksän provinssia”) on Japanin pääsaarista eteläisin ja kolmanneksi suurin. Se sijaitsee Honshūn ja Shikokun saarten lounais- ja Korean niemimaan kaakkoispuolella Tyynessä valtameressä. Lännessä se rajautuu Itä-Kiinan mereen. Honshūsta Kyūshūn erottaa Shimonosekinsalmi ja Koreasta Tsushimansalmi.[1] Ryūkyūsaaret ja niiden suurin saari Okinawa muodostavat ketjun Kyūshūn eteläpuolelle; Japanin epävirallisessa aluejaossa Kyūshū ja Ryūkyūsaaret niputetaan usein yhteen, ja pohjoisimmat Ryūkyūsaaret kuuluvatkin pääosin Kyūshūlla sijaitsevaan Kagoshiman prefektuuriin.
Kyūshūn saaren pinta-ala on 36 719 neliökilometriä. Saari jakautuu seitsemään prefektuuriin, jotka ovat Fukuoka, Kagoshima, Kumamoto, Miyazaki, Nagasaki, Ōita ja Saga.[1] Prefektuurien alueella on noin 13 170 000 asukasta eli 10,3 prosenttia Japanin koko väkiluvusta (vuonna 2009).[2] Saaren tärkeimmät keskukset ovat sen teollistuneessa pohjoisosassa sijaitsevat Fukuokan, Kita-Kyūshūn ja Nagasakin kaupungit. Saari on ilmastoltaan subtrooppinen ja maaperältään tuliperäinen; Kyūshūlla sijaitseva Aso on maailman suurin aktiivinen tulivuoren kraatteri.[1]
Kyūshū on saanut nykyisen nimensä ’yhdeksän provinssia’ aiemmilta yhdeksältä provinssilta, joihin saari jakautui ennen Meiji-restauraatiota.[1] Saaren vanhoihin nimiin kuuluvat Kyūkoku (九国, ’yhdeksän maata’), Chinzei (鎮西) ja Tsukushi-shima (筑紫島).
Remove ads
Historia
Kyūshūssa on ollut asutusta jo ennen paleoliittista aikaa, mistä todistavat monet alueelta löydetyt arkeologiset kohteet. Tällaisia ovat esimerkiksi Ōitan prefektuurissa sijaitseva Tatsuhata-kaizuka ja Kumamoton prefektuurin Tatsuno-iseki. Näistä on löytynyt muun muassa obsidiaanityökaluja sekä metsästykseen ja keräilyyn liittyviä jäänteitä, mikä viittaa varhaiseen ihmisten asettumiseen alueelle.[3]
Jōmon-kaudella Kyūshūssa asuivat jōmonilaiset, kansa, josta nykyiset japanilaiset osittain polveutuvat. Lämmin ilmasto suosi kulttuurin kehitystä, ja erityisesti kalastus- ja simpukkakulttuuri kukoistivat. Tärkeitä kohteita ovat mm. Itazuken rauniot (Fukuokan prefektuuri) ja Fukui-luola (Nagasakin prefektuuri), joista on löydetty keramiikkaa, kylien jäänteitä sekä rituaaleihin liittyviä todisteita. Tältä ajalta on havaittavissa myös vilkasta kanssakäymistä Ryūkyū-saariston (nykyinen Okinawa) kanssa, mistä kertoo mm. se, että Okinawan prefektuurin kohteista on löydetty Sagan prefektuurista peräisin olevaa obsidiaania ja Kagoshimassa valmistettua keramiikkaa.[4][5]
Yayoi-kaudella Kyūshūun saapui ihmisiä Etelä-Aasian austronesialaisilta alueilta sekä Korean niemimaalta. Näitä muuttajia kutsutaan yayoi-ihmisiksi – termi ei viittaa tiettyyn etniseen ryhmään, vaan kaudella saapuneisiin kansoihin. He sulautuivat vähitellen paikallisiin jōmonilaisiin muodostaen nykyjapanilaisen väestön perustan. Kyūshūssa merenkulku- ja merikulttuuri olivat erityisen kehittyneitä, ja alueen uskomuksissa on yhtäläisyyksiä Ryūkyūn Nirai Kanai -uskonnon kanssa (ニライカナイ), mikä selittää merellisten uskomusten vahvan aseman alueella.[6][7][8] Yayoi-kaudella Japaniin tuotiin myös rauta- ja pronssiesineitä, ja tuolloin Kyūshū oli maan kehittynein alue. Alueella oli useita pienvaltioita, kuten Nakoku (奴国) ja Itokoku (伊都国), jotka kilpailivat keskenään. Kyūshūssa asui myös erilaisia kansoja, kuten Hayato-heimot, jotka erosivat Yamato-kulttuurista.[9]
Yayoi-kauden loppupuolella Pohjois-Kyūshūssa nousi Yamataikoku, jota hallitsi šamanistinen kuningatar Himiko. Tällä valtiolla oli suuri vaikutusvalta naapurivaltioihin. Tämän ajanjakson perusteella on esitetty teorioita Kyūshūn omasta kuningaskunnasta, jonka perintö näkyy alueen omaleimaisessa kulttuurissa vielä nykyäänkin.[10][11]
Kofun-kaudella Kyūshūssa tapahtui mm. Iwain kapina, jossa kapinoitiin Yamato-hallintoa vastaan. Lopulta Yamato onnistui kuitenkin kukistamaan paikallisen vastarinnan. Tämän jälkeen alue jaettiin rituaalilakijärjestelmän (ritsuryō) mukaisesti yhdeksään provinssiin: Chikuzen, Chikugo, Hizen, Higo, Buzen, Bungo, Hyūga, Satsuma ja Ōsumi. Tästä jaostaan Kyūshū (’yhdeksän provinssia’) sai nimensä.[12]
Nara-kaudella Kyūshūn hallinnolliseksi keskukseksi perustettiin Dazaifu (nykyisessä Fukuokan prefektuurissa). Fukuokan kaupungissa sijaitsi myös Kōrokan, virallinen vastaanottokeskus ulkomaisille lähettiläille. Kyūshū toimi porttina ulkomaailmaan, käyden kauppaa Ryūkyūn, Korean ja muiden alueiden kanssa, ja kehittäen samalla omintakeista kulttuuriaan.[13] Kamakura-kaudella vuonna 1274 Mongolien valtakunnan laivasto hyökkäsi Hakatanlahdelle, mutta Kamakura-shōgunaatti onnistuivat torjumaan hyökkäyksen ja ajoivat vihollisen takaisin.[14]
Sengoku-kaudella Kyūshū oli jatkuvien sotien näyttämö, kun alueen suuret klaanit kuten Shimazu (Kagoshima), Ōtomo ja Ryūzōji taistelivat vallasta. Tämä vaikutti siihen, että alueella kehittyi voimakas soturikulttuuri. Termi ”Kyūshū-danji” (九州男児) viittaa yhä alueen perinteiseen maskuliinisuuteen. Erityisesti Satsuman (nykyinen Kagoshima) alueella harjoitettiin tiukkaa Gōchū-koulutusta, minkä vuoksi aluetta kutsuttiin joskus ”Aasian Spartaksi”.[15][16] Sengoku-kauden lopulla Shimazu-klaani oli lähellä yhdistää koko Kyūshūn, mutta Toyotomi Hideyoshi kukisti heidät ja liitti alueen valtakuntaansa.[17]
Edo-kaudella Satsuman daimiokunta säilytti suuren autonomian ja toimi lähes itsenäisenä valtiona. Tänä aikana alueella esiintyi liikehdintää buddhalaisuuden kieltoa kohtaan ja paluuta alkuperäisiin šintolaisiin uskomuksiin. Tämän seurauksena Kyūshūssa on nykyään vähemmän temppeleitä ja enemmän šintolaisia pyhäkköjä kuin muualla Japanissa.[18]
Toisen maailmansodan aikana monet Kyūshūn kaupungit joutuivat Yhdysvaltain ilmavoimien pommitusten kohteiksi, ja monet siviilit menehtyivät. Sodan jälkeen alue koki nopean jälleenrakennuksen ja kehittyi monipuolisesti turismin, maatalouden, teollisuuden ja tutkimuksen aloilla. Fukuokan kaupunki kasvoi Aasian yhteyspisteeksi, ja Kumamotossa on kehitetty puolijohdeteollisuutta. Alue on tunnettu myös rikkaasta luonnostaan ja perinteistään, ja se houkuttelee niin kotimaisia kuin kansainvälisiä matkailijoita.[19][20]
Remove ads
Kulttuuri
Kyūshūssa on säilynyt ainutlaatuinen kulttuuri, joka eroaa monin tavoin Honshūn perinteistä. Alueen lämmin ilmasto on mahdollistanut eteläisen kulttuurin kukoistuksen, ja sen pitkät historialliset yhteydet Okinawan kanssa ovat vaikuttaneet molempien alueiden kulttuuriseen kehitykseen. Okinawan vaikutus näkyy Kyūshūssa selvästi, ja vastaavasti Kyūshūlaisia piirteitä voidaan havaita myös Okinawan kulttuurissa.[21]
Ruoat
Kyūshūn ruokakulttuuri erottuu muista Japanin alueista muun muassa makeiden makujen yleisyydellä. Merenläheinen sijainti on johtanut siihen, että merenelävät ovat tärkeä osa ruokavaliota. Lisäksi käytetään usein samoja ainesosia kuin Okinawassa, kuten mustaa sokeria ja bataattia, mikä kuvastaa alueiden yhteistä kulttuuriperintöä. Alueella on monia ainutlaatuisia paikallisruokia:[22]
- Fukuoka – Hakata-ramen, gameni, motsunabe, kashiwameshi, okyuto
- Saga – Tsunkī-dago-jiru, noppē-jiru, funankogui
- Nagasaki – Nagasaki champon, sara-udon, rokube, Ōmura-sushi
- Ōita – Dango-jiru, amimeshi, kirasumeshi, toriten, hōchō
- Kumamoto – Nankan-age-makisushi, takanazuke, karashi-renkon, dago-zuke
- Miyazaki – Nishime, chicken-nanban, na-dōfu, hiyajiru, hie-zushi
- Kagoshima – Keihan, abura-sōmen, satsuma-sumoji, buri-daikon, gane
- Okinawa – Gōyā-champuru, Okinawa-soba, rafutē, kufājiūshī
Makeiset
.jpg)
Kyūshūn makeisissa käytetään runsaasti sokeria, mikä juontuu historiallisista yhteyksistä Okinawaan (entiseen Ryūkyūhun), joka oli yksi Japanin tärkeimmistä sokerintuotantoalueista. Alueen makeiset ovat usein yksinkertaisia, kotitekoisia ja edullisia, toisin kuin esimerkiksi Kansain hienostuneet makeiset. Tunnettuja makeisia ovat muun muassa:[23]
- Karukan
- Umegae-mochi
- Ikinari-dango
- Jiriyaki
- Ogi-yōkan
- Kurobō
- Kashamochi
- Imo-manjū
- Akumaki
- Yubeshi
- Sake-manjū
- Kankoro-mochi
Soittimet
Kyūshūn alueella on käytössä useita perinteisiä soittimia, joista erityisen merkittävä on gottan-kielisoitin, joka on kehittynyt alueen ainutlaatuisessa kulttuurisessa ja maantieteellisessä ympäristössä. Gottanin uskotaan olevan välittävä muoto Honshūn shamisenin ja Okinawan sanshinin välillä. Soittimessa ei ole sawari-mekanismia, jota shamisenissa käytetään resonanssin tuottamiseen. Sen yksinkertainen laatikkomainen rakenne ja yksikielinen muotoilu ovat tyypillisiä eteläjapanilaisille minimalistisille soittimille.[24]
Melodisesti gottania käytetään toisinaan soittamaan Ryūkyūn viisisävelasteikkoon perustuvia sävelmiä, mikä osoittaa hienovaraista mutta havaittavaa vaikutusta Okinawan musiikkiperinteestä. Vaikka gottan on edelleen Kyūshūn paikallinen kansansoitin, sen rakenne ja sointi heijastavat laajempaa kulttuurista vuorovaikutusta Etelä-Japanin saaristossa ja edustavat hybridi-identiteettiä, joka yhdistää Japanin pääsaaren ja Ryūkyūn vaikutteita.[25]
Kyūshūssa tunnettuja perinteisiä soittimia ovat:
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads