Lee Bul
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Lee Bul (kor. 이불; s. 1964 Yeongju, Etelä-Korea[1]) on monialainen eteläkorealainen taiteilija, joka hyödyntää töissään piirustuksia, veistoksia, maalaustaidetta, performanssia, installaatioita ja videotaidetta. Hän aloitti tekemällä performansseja Soulissa ja Tokiossa esiintymällä itsetehdyissä ”pehmeiksi veistoksiksi”. Kansainvälisen läpimurtonsa hän teki 1990-luvun lopulla Museum of Modern Artin ja Venetsian biennaalin näyttelyissä.
Lee on ottanut vaikutteita muun muassa science fictionista, taidehistoriasta ja arkkitehtuurista, ja hän käyttää monipuolisesti erilaisia usein ristiriitaisia materiaaleja. Hänen töissään on usein myös tietynlaista utopian ja dystopian välistä vuoropuhelua esimerkiksi epämuodostuneiden kyborgien muodossa.
Remove ads
Elämäkerta
Nuoruus ja opiskelu
Lee Bul syntyi vuonna 1964, ja hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa vaikutti Park Chung Heen autoritaarinen sotilashallinto. Leen vanhemmat olivat poliittisia toisinajattelijoita eivätkä siksi pystyneet elämään kovinkaan vakiintuneesti. He olivat myös useita kertoja vankilassa. Lee löysi taiteen tapana selviytyä alistavan ideologian keskellä.[1]
Lee opiskeli Soulin Hongik-yliopistossa. Hän suoritti 1987 alemman korkeakoulututkinnon kuvanveistosta. Lee ei kokenut saaneensa yliopistossa tarpeeksi taiteellisia vapauksia, sillä opetus 1980-luvulla oli yhteiskuntaan mukautuvaa. Hän kääntyikin ensimmäisissä töissään radikaaleihin performansseihin ja veistoksiin.[1]
Ura
Lee sai huomiota Etelä-Koreassa ja Japanissa, kun hän alkoi toteuttaa julkisia performansseja Soulin ja Tokion linja-autoissa ja risteyksissä. Hän pukeutui eräänlaisiksi ”pehmeiksi veistoksiksi”. Hän oli itse käsintehnyt vaatteet, joissa oli ylimääräisiä päitä ja käsiä sekä lonkeroita.[1] Lee otti performansseillaan kantaa naisen kehollisuuteen ja sen yhteiskunnalliseen tukehduttamiseen.[2]
Leen työt alkoivat 1990-luvulla kasvaa aiempaa suuremmiksi, ja hän alkoi suunnitella niitä näyttelytiloihin eikä käyttänyt enää oma vartaloansa veistoksena.[3] Hänen kansainvälinen läpimurtonsa tapahtui 1990-luvun lopulla. Hänen Majestic Splendor -teoksensa oli 1997 esillä Museum of Modern Artissa. Työ oli kokonaisen huoneen käsittänyt tilateos, jossa oli helmin ja paljetein koristeltuja mätäneviä kaloja. Venetsian biennaalissa 1999 tapahtui kokonaisuudessa eteläkorealaisen nykytaiteen esiintulo. Lee palkittiin Cyborg-veistossarjastaan biennaalin kunniamaininnalla.[2]
Leellä on MoMan jälkeen ollut näyttelyitä muun muassa Dijonin Le Consortiumissa (2002), Tokion Japan Foundation Forumissa (2003) ja Pariisin Fondation Cartier pour l'art contemporainissa (2007–2008).[4] Leen 2000-luvun teossarjoja ovat Cyborg-sarja (1997–2011), joka koostuu seksualisoiduista ja hahmottomista silikonisista robottiolioita, ja vuodesta 2005 työstetty Mon Grand Récit, jossa on immersiivisiä installaatioita, piirustuksia ja veistoksia.[5]
Remove ads
Tyyli ja teemat
Lee on monialainen taiteilija, ja hän käyttää piirustuksia, veistoksia, maalaustaidetta, performanssia, installaatioita ja videotaidetta.[6] Leen käyttämät materiaalit ovat myös moninaisia, ja hän valitsee ne aiheensa mukaan. Monesti materiaalit ovat toisilleen vastakohtaisia, kuten orgaaniset silkki ja helmiäinen ja keinotekoiset lasikuitu ja silikoni. Helmiäinen kiinnostaa Leetä, sillä se on kaunis orgaaninen materiaali, joka on kuitenkin syntynyt kivun seurauksena korvaamaan haavoja.[2]
Leen vaikutteet tulevat monesta eri suunnasta, science fictionista, taidehistoriasta, arkkitehtuurista sekä Euroopan ja Etelä-Korean historiasta. Oman maansa historiassa Leetä kiinnostaa sen 1980-luvulla tapahtunut nopea siirtyminen sotilasdiktatuurista demokratiaan. Se sai aikaan monenlaisia tarinoita kehityksestä ja menestyksestä, mutta se synnytti myös konfliktia ja onnettomuuksia.[2]
Lee tutkii monissa töissään erilaisten binääristen asioiden, kuten yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden, liminaalitiloja, ja keskenään ristiriitaisia tiloja, kuten eristeneisyyttä ja klaustrofobiaa. Lee on installaatioissaan ja veistoksissaan käsitellyt esimerkiksi ihmisen utopistista haavetta saavuttaa täydellisyys tekniikan kehittymisen avulla sekä tekniikan aiheuttamaa dystopiaa. Ihmisen kiinnostus tekniikkaan syntyy kehosta ja halusta ylittää ruumiin rajoitukset kuolemattomuuden saavuttamiseksi. Tätä Lee kuvaa usein kyborgeilla, jotka edustavat hänelle yhteiskunnan suhtautumista teknologiaan: samaan aikaan sekä esikuvallinen päämäärä että hirviö.[6]
Leen teoksissa on joskus mukana myös poliittinen ulottuvuus. Veistoksessa Thaw (Takaki Masao) on kuvitteelliseen ikuiseen jäähän haudattu Etelä-Korean entinen diktaattori Park Chung Hee.[7]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads