Leppälintu

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintulaji.

Leppälintu
Leppälintukoiras.
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Siepot Muscicapidae
Suku:	Leppälinnut Phoenicurus
Laji:	phoenicurus
Kaksiosainen nimi
Phoenicurus phoenicurus (Linnaeus, 1758)
Alalajit
P. p. algeriensis P. p. phoenicurus P. p. samamisicus
Katso myös
Leppälintu Wikispeciesissä   Leppälintu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Nimi

Linnun nimi tulee sanan leppä vanhasta merkityksestä, joka tarkoittaa verta ja viittaa linnun punaruskeaan väritykseen.^[3] Tieteellinen nimi Phoenicurus phoenicurus on kreikkaa ja sisältää kreikan sanat phoinix (punainen, karmiininpunainen) ja oura (pyrstö), joten nimi tarkoittaa "punapyrstöinen".^[4] Vanhojen sanakirjojen käyttämiä muita nimiä ovat leppälindu (Schroderus 1637), punahändä (Ganander 1787), leppäkerttu, leppäterttu, kuolemalintu, kalmalintu, punatakkinen, vilulintu (Lönnrot 1861).^[5]

Koko ja ulkonäkö

Laulua

Äänitetty Etelä-Suomessa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Sillä on myös mustaa kaulassa ja kasvoissa.

Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.

Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Laulu on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata ”hiitryitryitryi”. Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.

Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta, 11 kuukautta ja 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria.

Elinympäristö

Metsät, pihat ja puistot ovat leppälinnun normaaleja elinympäristöjä. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat lajin erityisessä suosiossa.

Lisääntyminen

Phoenicurus phoenicurus phoenicurus

Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm)^[6]. Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia.^[7] Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.

Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Esimerkiksi pajulinnut reagoivat herkästi käenmunaan ja hylkäävät lähes poikkeuksetta pesän käen vierailun jälkeen. Tästä on päätelty, että aiemmin pajulinnut ovat saattaneet olla käelle merkittävä isäntälaji. Mikäli näin on ollut, tulevaisuudessa myös leppälintu oppinee tunnistamaan käenmunan ja käen on haettava itselleen uusia loisintakohteita.^[8]

Ravinto

Pöntössä pesivä leppälintukoiras Saksassa.

Leppälintunaaras tolpan nokassa.

Leppälintu käyttää ravintonaan hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia.^[7] Syksymmällä se syö myös marjoja.