Lilith

Lilith tai Lilitu (hepr. ‏לילית‎, Lilit) on babylonialaisessa mytologiassa yön demoni, ja juutalaisessa mytologiassa hänet kuvataan usein Aadamin ensimmäisenä puolisona. Kabbalistisissa kirjoituksissa Lilith oli Jumalan luoma ensimmäinen nainen. Hän jätti Eedenin puutarhan, koska ei halunnut olla Aadamin alainen. Joidenkin myyttien mukaan Lilithin myöhempi avopuoliso oli arkkienkeli Samael, joka yhdistetään Saatanaan.^[1]

Tämä artikkeli käsittelee mytologian hahmoa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Lilith.

John Collier, Lilith, 1887.

Lilit on mainittu Raamatussa yhdessä kohdassa. Suomenkielisessä käännöksessä nimeen on liitetty määre ”öinen velhotar”. Vanhassa juutalaisessa kansanuskossa Lilith on ollut vaarallinen yön demoni, joka on seksuaalisesti rajaton ja ryöstää vauvoja pimeydessä.^[2]

Länsimaisessa kuvataiteessa Lilith saatetaan kuvata punahiuksisena, koska punaista tukkaa pidettiin noituuden merkkinä.^[3] Nykyajan kulttuurissa, esimerkiksi satanismissa, Lilithistä on tullut naisen riippumattomuuden ja vahvuuden symboli.^[3][4]

Raamatussa

Nimi on mainittu Raamatun Vanhassa testamentissa eli juutalaisessa Tanakissa vain yhdessä kohdassa, Jesajan kirjassa (Jes. 34:14),^[5] jossa se on kahdeksan epäpuhtaan eläimen luettelon keskellä. Nimeen on liitetty määre ”öinen velhotar” (käännös 1992). ”Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.”

Juutalaisessa perinteessä

Tietyissä juutalaisissa teksteissä ja kansanperinteessä Lilith oli Aadamin ensimmäinen puoliso, demoni jonka Jumala oli luonut. Kabbalassa Lilith kuvataan yleensä Aadamin demonisten jälkeläisten äitinä. Lilith on joko Aadamin ensimmäinen vaimo tai puoliso, jonka Aadam otti erottuaan Eevasta. Eeva luotiin Aadamin kylkiluusta, mutta oli Lilith joidenkin käsitysten mukaan Raamatussa mainittu nainen, joka luotiin maan tomusta kuten Aadam (1 Moos. 1:27). Lilith ei kuitenkaan halunnut olla Aadamin alainen ja jätti tämän sekä Eedenin.^[1]

Joidenkin myyttien mukaan Lilithin myöhempi avopuoliso oli arkkienkeli Samael, joka yhdistetään Saatanaan. Näiden myyttien mukaan Lilithin demoniset jälkeläiset olivatkin Samaelin siittämiä, eivät Aadamin. Eurooppalaisessa perinteessä näitä lapsia on kutsuttu nimillä incubi tai succubi.^[1]

Myöhemmissä juutalaisissa kertomuksissa on esitetty, että Lilith houkutteli Aadamin toisen vaimon Eevan syntiinlankeemukseen. Lilith olisi ottanut käärmeen hahmon, eikä Jumalan kirouksen takia pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta.^[6]

Lilithin hahmo ja nimi pohjautuvat nykykäsityksen mukaan mesopotamialaiseen demonien luokkaan nimeltään lilû (naispuolinen: lilītu). Nimi käännetään yleensä ”yön hirviöksi”. Lilithiä pelättiin joidenkin juutalaisten keskuudessa vielä 700-luvulla. Lilith uhkasi ennen kaikkea lapsia ja raskaana olevia naisia, ja uskottiin, että demonilta suojasi amuletti, johon oli kaiverrettu tiettyjen enkelien nimet.^[1]

Juutalaisessa perinteessä Lilithin uskottiin olevan siivekäs, pitkähiuksinen, viekoitteleva nainen, jolle oli alistettu 480 demonin sotaväki. Lilith liikkui öisin ja saattoi olla vaaraksi yksin nukkuville. Keskiaikaiset juutalaiset uskoivat, että Lilith voi lennellä ympäriinsä pöllön hahmossa, ja pelkäsivät, että tuo vampyyrin kaltainen demoni voi ryöstää lapsia. Lilithin oletettiin olevan lapsen kimpussa, jos lapsi hymyili sapatin tai uudenkuun yönä unissaan. Tällöin nukkuvaa lasta lyötiin kolme kertaa nenälle ja manattiin Lilith lapsesta pois.^[6]

Hyvin samantapainen demoni oli Obizoth, jonka niin ikään uskottiin kuristavan vastasyntyneitä lapsia, niin poikia kuin tyttöjäkin.^[6]

Taiteessa Lilith kuvataan usein punahiuksisena, koska punaista tukkaa pidettiin keskiajalla yhtenä noituuden merkkinä.^[3]

Taiteessa

• 
  Richard Westall, Faust ja Lilith, 1831.
• 
  Dante Gabriel Rossetti, Lady Lilith, 1873.
• 
  Lilith, Carl Poellathin kuvitus noin vuodelta 1886.
• 
  Lilithin sinetti. Taiteilija Robin Artissonin luomus vuodelta 2007.

Katso myös

• Lamia
• Succubus