Lontoon metro
metrojärjestelmä Lontoossa, Isossa-Britanniassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Lontoon metro (engl. London Underground; tunnetaan myös nimillä the Tube ja the Underground) on metrojärjestelmä, joka palvelee suurta osaa Suur-Lontoon alueesta ja joitakin osia Buckinghamshiren, Hertfordshiren ja Essexin alueista Englannissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Remove ads
Historia
Lontoon metro on maailman vanhin maanalainen rautatie. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1860[2] ja ensimmäinen rata, Metropolitan Railway, otettiin käyttöön 10. tammikuuta 1863 välillä Paddington–Farringdon.
Rakennustapa
Ratoja rakennettiin aluksi maan päältä kaivamalla auki tieura, laittamalla sinne rata ja kattamalla se sitten.[3]
Ensimmäinen syvälle maan alle rakennettu linja oli City & South London Railwayn rata välillä King William Street–Stockwell.[4]. Työssä käytettiin halkaisijaltaan 4,3-metristä pyöreää suojaa, jonka sisällä työläiset kaivoivat Lontoon maaperää, joka koostuu lähinnä savesta[5]. Suojaa siirrettiin eteenpäin kaivun edetessä. Tätä menetelmää edelleen kehiteltynä on käytetty lähes koko Lontoon metron rakentamisessa.
Käyttövoima
Kun rataa suunniteltiin, käyttövoimaksi ajateltiin muun muassa paineilmaa ja paineistettua höyryä.[2]
Ensimmäiset junat olivat kuitenkin höyryveturin vetämiä. Höyryvetureita käytettiinkin maan alla vuoteen 1905 asti.[6] Kattamattomilla sivuradoilla höyryvetureita käytettiin aina vuoteen 1961 asti.[7]
Ensimmäiset sähköveturit tulivat käyttöön vuonna 1890 City & South London Railwayn myötä.[4].
Remove ads
Rataverkko
Metroverkoston pituus on noin 400 kilometriä.[8] Se oli maailman pisin metroverkko lähes 150 vuotta, kunnes Shanghain metroverkosto ohitti sen noin vuonna 2010.[9]
Lontoon metrossa on yksitoista linjaa ja 272 asemaa. Metrolla matkustetaan noin miljardi kertaa vuodessa.[10]
Lontoon metrolinjoilla on nimi, ei numeroa, ja tunnusväri, jolla ne on aina merkitty metrokarttoihin. Lontoon metro on ensimmäinen, jonka reittikartta ei suinkaan ole yhteydessä asemien maanpäälliseen sijaintiin, vaan muistuttaa sähköpiirrosta. Kartassa kaikki linjat kulkevat vaaka- tai pystysuoraan tai 45 asteen kulmassa – todellisuudessa ne kiemurtelevat paljon enemmän. Tällaisen metrokartan keksi Harry Beck vuonna 1931.[11]
Remove ads
Linjat
Alkuperäiset rautatieyhtiöt
Nykyiset linjat
Onnettomuudet
Toisen maailmansodan aikana myös metro sai osansa Lontoon pommituksista.[12] Muun muassa lokakuussa 1940 pommiosuma Balhamin metroasemaan surmasi 72 henkeä ja tammikuussa 1941 osuma Bankin metroasemaan tappoi 57 ja haavoitti 69 henkeä.
3. maaliskuuta 1943 omien joukkojen harjoitusräjäytykset noin 400 metrin päässä saivat Bethnal Greenin metroasemalla aikaan paniikin, jossa kuoli 173 henkeä. Uhreista 62 oli lapsia.[13]
8. huhtikuuta 1953 Stratfordin metroaseman luona tapahtui junien peräänajo, jossa kuoli 12 henkeä. Syynä oli kuljettajan virhe.[14]
Moorgaten metro-onnettomuus oli tuhoisin rauhanajan onnettomuus Lontoon metrossa. Se tapahtui 28. helmikuuta 1975 ja siinä kuoli 43 ihmistä.[15]
King’s Crossin metroaseman liukuportaissa syttyi 18. marraskuuta 1987 tulipalo, joka syttyi palavasta tulitikusta. Se tappoi 31 ihmistä.[16]
Remove ads
Terrori-iskut 2005
7. ja 21. heinäkuuta terroristit iskivät Lontoon metroon. 7. heinäkuuta metrojunissa räjäytettiin kolme pommia 50 sekunnin sisällä, neljäs pommi räjähti linja-autossa. Iskussa kuoli kaikkiaan 56 ihmistä, mukaan lukien iskujen tekijät. Iskusta epäillään Al-Qaida-ryhmittymään kytköksissä olevia puolisotilaallisia islamistiryhmiä. 21. heinäkuuta metrossa räjähti jälleen neljä kertaa tasan kaksi viikkoa ensimmäisen pommi-iskun jälkeen. Tällä kertaa itse pommit eivät räjähtäneet, ainoastaan sytyttimet. Syytä ei vielä tiedetä, mutta räjähdysaineen epäillään olleen vanhentunutta. Iskussa loukkaantui yksi henkilö.
22. heinäkuuta poliisi ampui Stockwellin metroasemalla brasilialaisen sähköasentajan, Jean Charles de Menezesin, jota epäiltiin itsemurhapommittajaksi. Myöhemmin selvisi, ettei hänellä ollut mitään yhteyksiä terroristi-iskujen kanssa.
Remove ads
Kuvia Lontoon metrosta
District-linjan juna saapuu Blackfriarsin asemalle
Northern-linjan juna Mornington Crescentin asemalla
Charing Crossin metroaseman sisäänkäynti
Juna South Wimbledonin metroasemalla
Willesden Greenin metroasema
”Mind the gap”-varoituksilla matkustajia muistutetaan junan ja laiturin välisestä kuilusta. Varoituksia usein myös kuulutetaan.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads