Maakuntakaava

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa esitetään kartalla kokonaiskuva maakunnan kehittämisestä, ja siinä ratkaistaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät maankäyttökysymykset. Se on Suomen maankäytön suunnittelujärjestelmässä ylin kaavataso, ja se ohjaa kuntien yleis- ja asemakaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käytön suunnittelua.^[1][2]

Maakuntakaavan laatiminen

Maakuntakaavan laatiminen perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa määritellään sen sisältövaatimukset. Maakuntakaavassa suunnitellaan yleispiirteisesti alueiden käyttöä alueella, muun muassa alue- ja yhdyskuntarakennetta, liikenneyhteyksiä, vesihuoltoa, luonnonsuojelua, kulttuuriympäristöarvoja ja virkistysalueita. Maakuntakaavan laadintaa ohjaa valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa linjataan koko valtakunnan alueidenkäyttöä.

Maakuntakaavan osia ovat kaavakartta, kaavamerkinnät ja -määräykset sekä selostus, jossa esitellään kaavan sisältö. Maakuntakaava laaditaan maakunnan tai sen osan alueelle, ja se voidaan laatia myös jotakin tiettyä aihekokonaisuutta käsittelevänä vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavan laatimisesta vastaa maakunnan liitto, ja sen hyväksyy maakuntavaltuusto. Maakuntakaava laaditaan vaiheittaisena prosessina, jonka kuluessa laaditaan tarvittavat pohjaselvitykset, arvioidaan kaavaratkaisun vaikutukset, käydään vuoropuhelua asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa ja asetetaan ehdotus julkisesti nähtäville. ^[1][2]

Historia

Vuoteen 1993 saakka maakuntakaavaa edeltäneen seutukaavan laatimisvelvollisuus oli seutukaavaliitoilla.

Vuoteen 2016 saakka maakuntakaavat vahvistettiin ympäristöministeriössä^[3].

Katso myös

• Maankäytön suunnittelu Suomessa
• Yleiskaava
• Asemakaava