Unkarilaiset
keskieurooppalainen kansa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Unkarilaiset eli madjaarit (unk. magyarok) ovat uralilaisiin kansoihin kuuluva etninen ryhmä Keski-Euroopassa. Madjaari-nimitys juontaa juurensa omakielisestä nimestä magyar, ja sitä käytetään yleensä pelkästään historiallisissa yhteyksissä, kun nykyaikana kansaan viitatessa käytetään suomen kielessä miltei poikkeuksetta latinalaisperäistä unkarilaiset-nimitystä.
Unkarilaiset asuvat pääasiassa Unkarissa, jossa heitä on noin 10 miljoonaa, mutta myös merkittävissä määrin (2 miljoonaa) naapurimaissa. Yhdysvalloissa elää noin 1,5 miljoonaa unkarilaistaustaista maahanmuuttajaa tai näiden jälkeläistä, joista tosin suuri osa on menettänyt yhteytensä unkarin kieleen ja unkarilaisuuteen. Kaikkiaan unkarilaisia on maailmassa 14,5 miljoonaa. Unkarin ulkopuolella asuvia, identiteetiltään erillisiä unkarilaisryhmiä ovat muun muassa Székelymaan unkarilaiset székelyt[5] ja Romanian koillisosassa, historiallisen Unkarin ulkopuolella elävät csángót.[6]
Remove ads
Historia
- Katso myös: Unkarin historia
.png)
Unkarilaisten ajateltiin aikoinaan olevan hunnien tai skyyttien jälkeläisiä: keskiaikaisissa eurooppalaisissa kronikoissa heidät oli toisinaan samastettu aiemmin tunnettuihin, heidän laillaan idästä saapuneisiin arokansoihin. 1800-luvulle saakka ajatus hunnilaisesta alkuperästä kuului unkarilaisten kansalliseen historiankirjoitukseen. Sittemminkin näitä ajatuksia – samoin kuin teorioita unkarilaisten sukulaisuudesta muiden muinaisten kulttuurikansojen, esimerkiksi sumerilaisten kanssa – on esitetty tiedeinstituutioiden ulkopuolella.
Nykyisin yleisen käsityksen mukaan suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneet heimot asustivat 4000-luvulla eaa. Ural-vuoriston molemmin puolin metsästäen ja kalastaen. Noilta seuduilta arvellaan olevan peräisin muinaiset nykyisten unkarilaisten kielelliset esi-isät, jotka noin 2000 eaa. asuttivat Siperian metsiä ja aroja, ja oppivat etelästä tulleilta kansoilta maanviljelyn, karjanpidon ja pronssisten esineiden valmistamisen taidon. 1500-luvun eaa. tietämillä he alkoivat kasvattaa ja hyödyntää hevosia.
1000-luvulla eaa. tapahtuneiden ilmastollisten muutosten seurauksena ugrilainen pohjoisessa elänyt hantien eli ostjakkien kantaheimo siirtyi pikkuhiljaa elämään Ob-joen varsille, kun taas unkarilaisten esi-isät siirtyivät etelään ja alkoivat paimentaa karjaa. Satojen vuosien ajan nämä "kantaunkarilaiset" elivät Uralin kaakkoispuolisilla aroilla, ja saivat vaikutteita muinaisesta sarmaattien kulttuurista.
Teorian mukaan 400-500-luvuilla jaa. heimot siirtyivät Uralin länsipuolelle, suurin piirtein nykyisen Baškirian alueelle Volgan itäpuolelle. 700-luvulla osa heimon väestöstä liikkui myöhemmin Levediana tunnetulle alueelle, joka sijaitsee nykyisellä Donetskin alueella. Baškiriaan jääneestä haarasta on jäljellä dokumentteja vielä vuodelta 1241. Nykybaškiirien kulttuurissa ei tuon ajan kulttuurista kuitenkaan nykyaikana ole mongolien 1200-luvun vaellusten ja myöhäisemmän alueen turkkilaisiin kansoihin sulautumisen seurauksena paljoa jäljellä.
Don-joen varret, joilla unkarilaisten esi-isät tuohon aikaan asuivat, kuuluivat turkinsukuisten kasaarien valtakuntaan. Lähialueilla asuivat muinaiset bolgaarit sekä alaanit, jotka ovat nykyisten osseettien esi-isiä. Bolgaarit ja unkarilaiset muodostivatkin eräänlaisen pitkään kestäneen liittouman, jolla oli kaksi johtajaa. Unkarilaisten tiedetään järjestäytyneen seitsemän heimon liitoksi. Nämä heimot olivat Jenő, Kér, Keszi, Kürt-Gyarmat, Megyer (Magyar), Nyék ja Tarján.
Vuoden 830 tietämillä kasaareilla oli keskinäisiä kahnauksia, ja tämän seurauksena kolme kabaariheimoa liittoutui unkarilaisten kanssa. Kansa siirtyi alueelle, jota unkarilaiset kutsuvat nimellä Etelköz. Se sijaitsee suurin piirtein Karpaattien ja Dnepr-joen välissä, nykyisen Ukrainan alueella. Tältä ajalta, kanssakäymisestä kabaarien ja aiemmin bolgaarien kanssa, ovat peräisin nykyisen unkarin kielen noin 300 turkkilaisperäistä sanaa, esimerkiksi alma ’omena’, árpa ’ohra’, búza ’vehnä’, dió ’pähkinä’, eke ’aura’, őröl ’jauhaa’ ja sarló ’sirppi’. Sanasto kertoo myös, että karjanhoidon lisäksi unkarilaiset viljelivät viljaa ja hedelmiä.
Vuonna 854 unkarilaiset joutuivat ensimmäistä kertaa turkinsukuisten petšenegien hyökkäyksen kohteeksi. Samoihin aikoihin unkarilaiset joutuivat kosketuksiin myös slaavilaistuvien viikinkien (rusien) ja itäslaavien kanssa. Vuoden 862 tietämillä alkoivat unkarilaisten, yhteistyössä kabaarien kanssa toteutetut, ryöstöretket Karpaattien toiselle puolelle, Frankkien valtakuntaan, Suur-Määriin, Balatonin rannoille ja nykyiseen Bulgariaan.
Perimätiedon mukaan vuonna 896, ruhtinas Árpádin toimiessa johtajana, unkarilaisten esi-isät ylittivät Karpaatit ja asuttivat Pannonian alangon. Pannoniassa asui lukuisia slaavilaisia heimoja, kuten bulgaareja, kroaatteja, määriläisiä ja vendejä. Transilvaniassa, Székelyföldin alueelle keskittyneinä vielä nykyäänkin asuva unkarilainen heimo, szekelyt, eivät mahdollisesti koskaan olleet Árpádin hallitsemia, ja heidän alkuperänsä on hämärä.
Ruhtinas Géza, perimätiedon mukaan Árpádin pojanpoika, pyrki 900-luvun loppupuolella liittämään unkarilaiset enemmän eurooppalaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon. Tätä jatkoi hänen poikansa Tapani I, joka isänsä lailla otti kasteen pyhän marttyyri Stefanoksen (suom. Tapani, unk. István) nimellä. Tapania pidetään Unkarin kuningaskunnan perustajana. Hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi vuonna 1000 tai 1001 kruunulla, jonka legendan mukaan paavi Sylvester II oli lähettänyt. Tämä kruunu on sittemmin samastettu ns. Unkarin pyhään kruunuun, Unkarin valtion symboliin, joka on muun muassa Unkarin vaakunassa.[7]
Remove ads
Kiista suomalais-ugrilaisesta alkuperästä
Unkarilaisten kansallinen historiankirjoitus perustui 1800-luvulle saakka jo keskiajan kronikoissa vakiintuneeseen käsitykseen, jonka mukaan unkarilaiset olisivat hunnien ja skyyttien jälkeläisiä. Suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden löytymistä ei Unkarin älymystö 1800-luvulla aina ottanut suopeasti vastaan. Unkarin mahdollisesta sukulaisuudesta turkkilaiskielten kanssa käytiin pitkään ns. ugrilais-turkkilaista sotaa, jossa turkkilaisen sukulaisuuden puolesta argumentoi mm. tunnettu turkologi Ármin Vámbéry.[8]
Neuvostoliiton etupiiristä irtautumisen jälkeen etenkin Unkarin kansallismielisissä piireissä ovat nousseet suosioon vaihtoehtoiset teoriat, joiden mukaan unkarin kieli ei olisi suomalais-ugrilainen, vaan sukua esimerkiksi turkkilaisille kielille tai muille muinaisten sivilisaatioiden kielille, esimerkiksi sumerin kielelle. Unkarin leimaaminen suomalais-ugrilaiseksi olisi ollut ensin Itävallan Habsburg-hallitsijoiden, sitten Neuvostoliiton vallanpitäjien propagandaa, joka pyrki unkarilaisten kansallisidentiteetin hävittämiseen leimaamalla heidät primitiivisten kansojen sukulaisiksi. Tieteellisestä näkökulmasta nämä teoriat ovat täysin perättömiä, ja unkarin kielen suomalais-ugrilaisuus on todistettu pitävästi aikoja sitten.[9] Viktor Orbánin valtakaudella vaihtoehtoiset sukulaisuusteoriat ovat kuitenkin alkaneet nauttia poliittista tukea (jopa koulujen uudessa opetussuunnitelmassa)[10], ja vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan enemmän kuin neljäsosa unkarilaisista uskoi ”suomalais-ugrilaisuusteorian” olevan valhetta.[11]
Remove ads
Unkarilaisten sijoittuminen
Vuonna 1920 solmitussa Trianonin rauhansopimuksessa historiallisesta Unkarin kuningaskunnasta irrotettiin noin kaksi kolmasosaa ja liitettiin naapurivaltioihin. Tämän myötä kaikkiin nykyisen Unkarin naapurivaltioihin syntyi merkittävät unkarilaisvähemmistöt. Suurimmat perinteiset unkarilaisvähemmistöt elävät historialliseen Unkariin kuuluneilla alueilla Romaniassa (erityisesti Transilvaniassa mutta myös Partiumissa ja Baanaatissa), Slovakiassa, Serbian Vojvodinassa ja Ukrainan Transkarpatiassa. Pienempiä vanhoja unkarilaisvähemmistöjä on Sloveniassa, Kroatiassa ja Itävallan Burgenlandissa. Rajantakaisilta unkarilaisalueilta on tosin satojatuhansia unkarilaisia muuttanut Unkariin (vuosina 1918–1923 noin 420 000, vuosina 1944–1945 267 000, vuosina 1990–2010 noin 150 000).[12]
Muualla maailmassa, etenkin Länsi-Euroopassa ja Amerikassa, unkarilaista diasporaa on synnyttänyt maastamuutto. 1800-luvun lopulla alkoi laajempi muuttoliike Unkarista Amerikkaan, toisen maailmansodan ja vuoden 1956 kansannousun yhteydessä jopa satojatuhansia unkarilaisia siirtyi länteen, ja 2000-luvulla unkarilaisten maastamuutto on jälleen kasvanut. Vuonna 2023 enemmän unkarilaisia kuin koskaan ennen, virallisten tilastojen mukaan noin 420 000, muutti ulkomaille, suosituimpina kohdemaina Saksa, Britannia ja Itävalta; samaan aikaan tosin yli 200 000 unkarilaista palasi ulkomailta Unkariin. Muuttajista huomattava osa on nuoria ja työikäisiä ihmisiä, jotka etsivät parempia työ- ja opiskelumahdollisuuksia, ja maastamuutto on jo johtanut Unkarissa väkiluvun selvään hupenemiseen sekä useilla aloilla työvoimapulaan.[13]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads