Malakiitti

Malakiitti (emäksinen kuparikarbonaatti Cu₂CO₃(OH)₂) on kuparimalmien muuttumistuloksena muodostuva voimakkaan vihreä mineraali.

Raakamalakiittia emäkivessä.

Levyksi hiottua malakiittia.

Malakiittiveistos Carnegien Luonnonhistoriallisessa museossa.

Malakiittikiteitä

Malakiitin nimi on peräisin kreikan kielen sanasta malche, malva. Oletettavasti vaikutusta on myös pehmeää merkitsevällä sanalla malakos.

Malakiitti on tiivis, hienokiteinen mineraali ja esiintyy yleensä pyöreinä, munuaismaisina muodostumina: aggregaatteina (geol. termi: toisiinsa vain ulkonaisesti liittyvien osien kokonaisuus) (ks. kuvat). Malakiitti muodostaa harvoin silminnähtäviä kiteitä tai suuria yksivärisiä kappaleita; nämä ovatkin keräilijöiden keskuudessa haluttuja harvinaisuuksia.

Malakiitti muodostaa myös toisinaan aggregaatteja atsuriitin (atsuurimalakiitti); turkoosin ja krysokollan (eilatinkivi) kanssa.

Esiintymät

Tunnetuimmat esiintymät olivat aikoinaan Uralilla, Venäjällä, Sverdlovskin lähellä, mistä Venäjän tsaarit louhituttivat malakiittia linnojensa sisustukseen seinäkoristeisiin ja kiviupotuksiin.

Nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa eniten ja hienolaatuisinta malakiittia. Osa kivestä hiotaan paikan päällä muotoonsa, osa siirtyy suoraan raakakivenä maailmanmarkkinoille.

Muita esiintymiä on mm. Australiassa, Chilessä, Arizonassa Yhdysvalloissa, ja Namibiassa, josta löytyy erityisesti kirkkaanvärisiä muunnoksia.

Historia

Malakiittia on käytetty jo antiikin ajoilta asti. Sitä ovat käyttäneet mm. egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset koruihin, amuletteihin, ja malakiittijauhetta luomivärinä. Keskiajalla sen uskottiin suojaavan noidilta, ja pikkulapsia vaaroilta.

Malakiitti korukivenä

Malakiitti on suhteellisen pehmeä ja helposti naarmuuntuva (Mohs’in asteikolla 3,5–4): puukko (teräs) ja lasi naarmuttavat sitä helposti. Naarmuuntuvuudestaan huolimatta se on erittäin suosittu korukivenä ympäri maailman. Sen lohkeavuutta voidaan vähentää pyöröhionnalla, joka edesauttaa iskun jakaantumista ja siten estää halkeilua.

Malakiitti on myös erittäin suosittu materiaali erilaisten veistosten, pienten laattojen ja koriste-esineiden raaka-aineena, koska mineraali esiintyy suhteellisen suurina kappaleina ja pehmeytensä ansiosta sitä on erittäin helppo työstää.

Malakiitin viiru on vihreä mineraalin perusvärin mukaan. Tämä on huomattavissa esimerkiksi jo mineraalia työstettäessä: kivipöly on kirkkaanvihreää.

Lähteet

• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-10837-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malakiitti Wikimedia Commonsissa

• Mindat: Malachite (englanniksi)
• Webmineral: Malachite Mineral Data (englanniksi)
• Handbook of Mineralogy: Malachite (pdf) (englanniksi)