Matra

Mécanique Avion TRAction eli Matra oli muun muassa autoja, polkupyöriä, ilmailutekniikkaa ja aseita valmistanut ranskalainen yritys.^[1][2] Siitä tuli vuonna 1994 Lagardère-ryhmän tytäryhtiö, ja se toimii nykyisin tuolla nimellä.

Tämä artikkeli käsittelee liikeyritystä. Unkarilaista vuoristoaluetta käsittelee artikkeli Mátra.

Mécanique Aviation Traction
Yritysmuoto	Osakeyhtiö
Perustettu	1937
Perustaja	Marcel Chassagny
Lakkautettu	2003
Avainhenkilöt	Jean-Luc Lagardère, Sylvain Floirat
Kotipaikka	Romorantin-Lanthenay, Ranska
Toimiala	Teollisuus
Tuotteet	Autot, polkupyörät, aseet, ilmailu- ja televiestintätekniikka
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Matra tuli tunnetuksi 1960-luvulla, kun se aloitti autonvalmistuksen ostettuaan vuonna 1964 Automobiles René Bonnet -yhtiön.^[1] Matra Automobile valmisti urheilu- ja kilpa-autoja, ja ne menestyivät kilpailuissa hyvin.

Matra Hautes Technologies

Matra Hautes Technologies (MHT, suom. Matra Huipputeknologia) toimi ilmailu-, puolustus- ja tietoliikennealoilla. Helmikuussa 1999 se yhdistyi Aérospatialen kanssa muodostaen Aérospatiale-Matran.^[3][4] 10. heinäkuuta 2000 Aérospatiale-Matrasta tuli osa EADS:ää.

Tytäryhtiöt (Aérospatialeen yhdistymisen jälkeen)

• Matra Systèmes & Information
• Matra Défense
• Matra BAe Dynamics (50 % British Aerospacen omistuksessa)

Vuonna 1996 perustettu Matra BAe Dynamics yhdisti BAe:n ohjustoiminnan (BAe Dynamics) ja puolet Matra Défensen ohjustoiminnasta. (Toinen puolikas oli Aerospatiale Matra Missiles).

• Matra Marconi Space (49 % General Electric Companyn omistuksessa)

Matra Espace oli Matran avaruusosasto, joka yhdistyi GEC:n avaruustoimintojen (Marconi Space Systems) kanssa vuonna 1989 muodostaen Matra Marconi Spacen. Vuonna 2000 se yhdistyi DaimlerChrysler Aerospace AG:n (DASA) avaruusosaston kanssa muodostaen Astriumin. Se nimettiin myöhemmin uudelleen EADS Astriumiksi.

• Matra Nortel Communications (50 % Nortel Networksin omistuksessa)

Matra Automobile

Matra Automobile syntyi kun Matra osti vuonna 1964 Automobiles René Bonnet -yhtiön. Matra-nimeä käytettiin henkilöautoissa ensimmäisen kerran huhtikuussa 1965 Renault-moottorisessa Matra Bonnet Djet V -mallissa (Djet lausutaan kuten englannin sana ”Jet”), joka oli päivitetty versio René Bonnet Djetistä.

Djet korvattiin Matra 530 -mallilla, jossa oli Ford Taunuksen V4-moottori. Matra ryhtyi 1970-luvulla myös läheiseen yhteistyöhön Simcan kanssa, valmistaen Simcan tekniikkaan perustuvia urheiluautoja, kuten Bagheeraa ja Murenaa. Matra valmisti myös Ranchoa, yhtä ensimmäisistä SUV-luokan autoista, joka tosin oli etuvetoinen. Rancho perustui Simca 1100:n pick-up-mallin tekniikkaan. Se pysyi tuotannossa 1980-luvulle asti, vielä Peugeot’n otettua Simcan haltuunsa.

Vuonna 1984 Renault julkaisi Espace-tila-auton, joka oli Matran valmistama, ja alun perin Chrysler UK:n kehittämä. Autosta tuli hyvin suosittu, ja se loi yhdessä Mitsubishi Chariotin ja Plymouth Voyagerin kanssa nykyaikaisten tila-autojen markkinaryhmän.

Matran suunnitteleman ja valmistaman Renault Avantimen huonon menestyksen jälkeen Matra ilmoitti 27. helmikuuta 2003 suunnittelevansa Romorantinin autotehtaansa sulkemista. Syyskuussa 2003 Pininfarina osti Matra Automobilen kehitys-, testaus- ja prototyyppitoiminnot. Yhtiö sai nimekseen Matra Automobile Engineering.

Katuautomallit

• Matra Djet
• Matra 530
• Matra Bagheera (myytiin nimillä Matra-Simca Bagheera ja Talbot-Matra Bagheera)
• Matra Murena (myytiin nimellä Talbot-Matra Murena)
• Matra Rancho (myytiin nimillä Matra-Simca Rancho (1977–1979) ja Talbot-Matra Rancho (1980–1985))
• Renault Espace
• Renault Avantime

Matra autourheilussa

Pääartikkeli: Equipe Matra Sports

Matra osallistui 1960- ja 1970 luvuilla sekä valmistajana että tallina muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajoihin ja Formula 1 -sarjaan.

1960-luvun puolivälissä Matra saavutti menestystä Formula 3- ja Formula 2 -sarjoissa erityisesti monokokkiin perustuneella MS5-autolla, voittaen Ranskan ja Euroopan mestaruudet. Vuonna 1967 Jacky Ickx hämmästytti Formula 1 -piirejä kellottamalla aika-ajoissa kolmanneksi nopeimman ajan (8.14) Saksan GP:ssä Nürburgringilla 1600 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetulla MS7 F2-autollaan, päästen kilpailemaan 3000 cm³ -moottorisia F1-autoja vastaan. Kilpailu päättyi kuitenkin keskeytykseen.^[5][6]

Matra tuli täysipainoisesti mukaan Formula 1 -sarjaan kaudelle 1968, jolloin Jackie Stewart voitti kolme kilpailua Ken Tyrrelin tallin Matra MS10:llä, joka kilpaili varsinaisen Matran tehdastallin rinnalla.^[1][2][7] Auton polttoainetankit olivat lentokoneiden tapaan osa auton kantavaa rakennetta.

Matra MS80:llä voitettiin F1:ssä sekä kuljettajien että valmistajien mestaruus kaudella 1969.

Matran toimitusjohtaja teki radikaalin päätöksen ennen kautta 1969: Matran tehdastalli ei osallistuisi Formula 1:siin, vaan Matra antaisi tukensa Tyrrellin tallille, joka oli tuolloin nimeltään Matra International, ja rakentaisi uuden, Cosworth DFV -moottorisen auton rakenteellisilla polttoainetankeilla, vaikka ne olivatkin seuraavalle kaudelle kiellettyjä. Stewart voitti vuoden 1969 maailmanmestaruuden helposti uudella Cosworth-moottorisella Matra MS80:lla joka korjasi suurimman osan MS10:n heikkouksista.^[1][8] Valmistajien titteli oli ensimmäinen, joka voitettiin ranskalaisella autolla, ja nykypäivään mennessä ainoa, joka on voitettu Ranskassa valmistetulla autolla. Se oli huomattava saavutus valmistajalta, joka kilpaili vasta toista kauttaan F1:ssä.

Cosworthin moottorein varustetuin Lotuksen ja McLarenin tavoin Matra teki nelivetokokeiluja kauden 1969 aikana. Johnny Servoz-Gavinista tuli ensimmäinen ja ainoa kuljettaja joka saavutti pisteen nelivetoautolla sijoittuessaan Matra MS84:llä kuudenneksi Kanadan GP:ssä.^[9] MS84 oli Brabham BT26A:n ohella yksi viimeisistä putkirunkoisista F1-autoista.

Kaudeksi 1970, kun Matra ryhtyi yhteistyöhön Simcan kanssa, se pyysi Tyrrelliä käyttämään omaa V12-moottoriaansa Cosworthin sijasta.^[1] Tyrrellin rahoituksesta suuri osa tuli kuitenkin Fordilta, joten Matran ja Tyrrellin yhteistyö päättyi ja Matra ajatti sen sijaan omaa tehdastalliaan vuoteen 1972 asti.

Matran V12 toimi Ligierin Formula 1 -autojen voimanlähteenä kausilla 1976–1978 ja 1981–1982.^[1][10]

Matra saavutti menestystä myös V12-moottoroiduilla urheiluautoillaan. Matra 670 voitti Le Mansissa vuosina 1972–1974.^[11][12][13] Se toi Matralle myös urheiluautojen valmistajien maailmanmestaruuden vuosina 1973 ja 1974.