seksuaalisen häirinnän vastainen internetkamppanja From Wikipedia, the free encyclopedia
Me Too -kampanja (me too = minäkin) on lokakuussa 2017 maailmanlaajuiseksi someilmiöksi levinnyt liike. Kampanja muotoutui aihetunnisteeksi (engl. hashtag) yhdysvaltalaisen näyttelijän Alyssa Milanon 15. lokakuuta 2017 julkaiseman twiittauksen myötä, jossa hän kehotti seuraajiaan jakamaan kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä tunnisteella #metoo.[1] Se on siis seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja.
.jpg)
Me Too on alun perin nuorisojärjestö Just Be Inc.:n perustajan Tarana Burken vuonna 2007 kehittämä seksuaalista häirintää vastustava kampanja. Burke kertoo aloittaneensa sen ruohonjuuritason liikkeenä tavoittaakseen seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vähäosaisissa yhteisöissä.[1]
Nuorisotyöntekijänä Burke työskenteli pääasiassa afroamerikkalaisten lasten ja nuorten kanssa. Työssään hän kuuli lukuisia kertomuksia erityisesti nuorten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja erään hyväksikäytetyn tytön tarina innoitti häntä aloittamaan kampanjan.[2]
Kampanja keskittyy nuoriin naisiin, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä tai häirintää. Just Be Inc.:n mukaan Yhdysvalloissa monilla asiantuntijatahoilla ei ole voimavaroja tarjota apua kaikille nuorille naisille. Ongelma on nähtävissä erityisesti afroamerikkalaisten naisten keskuudessa, sillä heillä on kulttuurisista syistä keskimäärin korkeampi kynnys kertoa kokemastaan häirinnästä. Kampanjan keskiössä olikin alun perin tarve näyttää afroamerikkalaisille naisille, etteivät he ole yksin kokemustensa kanssa.[3]
Just Be Inc.:n tavoitteena on Me Too -ohjelman avulla kehittää erilaisia tukiverkostoja, kuten maanlaajuinen puhelinpalvelu sekä nettisivu, joka tarjoaa ryhmäkeskustelumahdollisuuksia Yhdysvaltojen eri kaupungeissa ja osavaltioissa.[3]
Me Too -tunniste levisi sosiaalisessa mediassa nopeasti todella laajalle. Ensimmäisen vuorokauden aikana #MeToo-tunnistetta käytettiin Twitterissä yli 500 000 kertaa ja Facebookissa 12 miljoonaa kertaa. Somehuomion myötä kampanjan painotus laajeni alkuperäisestä asiayhteydestään myös muun muassa työpaikoilla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään.[4]
Julkisuuden henkilöistä Me Too -tunnistetta ovat käyttäneet muun muassa Lady Gaga,[5] Sheryl Crow,[5] Ellen DeGeneres,[6] Björk,[7] Angelina Jolie,[8] Jennifer Lawrence[8] ja Rupi Kaur.[9]
Yksi tunnetuimmista Me Too -kampanjan myötä esiin nousseista tapauksista on yhdysvaltalaista elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia vastaan nostetut syytteet. Näyttelijä Ashley Judd syytti Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta lokakuussa 2017 The New York Times -lehden artikkelissa.[10] Weinsteinin väitetään ahdistelleen ja raiskanneen lukuisia naisia vuosikymmeniä kestäneellä urallaan, minkä seurauksena hän joutui esimerkiksi eroamaan The Weinstein Companyn johdosta[11] ja Oscar-akatemia erotti hänet jäsenyydestä.[12] Juddin syytösten myötä muitakin uhreja astui julkisuuteen. Muun muassa Angelina Jolie, Gwyneth Paltrow ja Léa Seydoux syyttivät Weinsteinia seksuaalisesta häirinnästä.[11]
Me Too -kampanja on herättänyt paljon keskustelua taide- ja kulttuurialalla. Kampanja ravisutti koko Yhdysvaltojen elokuva-alaa, sillä joukossa oli paljon tunnettuja nimiä. Los Angelesin syyttäjäviranomaiset päättivät marraskuussa 2017 perustaa erillisen yksikön tutkimaan Hollywoodin häirintäsyytöksiä.[13]
Työoikeuden professori Seppo Koskinen kertoi iloitsevansa kampanjasta, sillä se on nostanut esiin seksuaalisen häirinnän yleisyyden. Hän kertoi odottaneensa ahdistelukeskustelun koskevan lisäksi työelämää, jossa häirintä on yllättävän yleistä. Koskisen mielestä muutaman kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus olisi sakon ohella oiva keino muistuttaa ilmiön vakavuudesta ja vastenmielisyydestä.[14]
Kirjailija Margaret Atwoodin mukaan Me Too -kampanja on seurausta rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä. Hän vaatii parempaa läpinäkyvyyttä erityisesti tapaukseen, jossa entistä yliopistoprofessoria Steven Gallowayta syytettiin seksuaalisesta häirinnästä. Atwood vetoaa yhtäläisiin ihmisoikeuksiin toteamalla, että niiden tukeminen ei ole sotimista naisia vastaan. Hän siis vaatii tasa-arvoa ja sitä, että miehiä kuunneltaisiin tapauksissa enemmän.[15] Ranskalainen näyttelijä Catherine Deneuve ja joukko muita tunnettuja ranskalaisnaisia julkaisivat Le Monde -sanomalehdessä kirjoituksen, jossa he väittävät Me Too -kampanjan menneen liian pitkälle ja johtaneen miesten syyllistämiseen. Kirjoitus herätti keskustelua, ja Ranskassa feministit sekä useat naispoliitikot ovat tuominneet kirjoitukset.[16]
Me Too -johtohahmo Asia Argento maksoi 380 000 dollaria ahdistelusta syyttäneelle alaikäiselle pojalle.[17][18] Argento ensin kiisti seksin mutta myönsi sen myöhemmin.[19] New Yorkin yliopisto erotti kuuluisan feministi-professorin Avital Ronellin homoseksuaalin jatko-opiskelijansa kolmivuotisen sanallisen ja fyysisen seksuaalisen häirinnän vuoksi. Tapausta tuntemattomat feministit, kuten Judith Butler, puolustivat Ronellia vihjaillen[20] ja mustamaalaten opiskelijaa ja kyseenalaistaen tämän kertomuksen.[21]
Suomessa kirjailija Pirkko Saision mielestä Me Toon puitteissa on ”niin sanotusti menty yli”. Saision mukaan seksuaaliseen häirintään on puututtava, mutta Me Toon yhteydessä puhutaan ”aika sekaisin monista asioista”, kuten Lauri Törhösen sekä Aku Louhimiehen tapauksissa, joissa toista syytetään seksuaalisesta häirinnästä ja toista kyseenalaisista ohjaustavoista. Saisio ei myöskään osaa sanoa, onko tarpeellista vetää yksityisiä ihmisiä näin julkisuuteen. Lisäksi Saisio perää vastuuta yhteisöiltä ja ihmettelee, miksei kyseisiin häirintöihin ole aikoinaan puututtu, vaikka niillä on väistämättä ollut paljon silminnäkijöitä. Hänen mielestään ei ole ”kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa” ja massaliikkeet ovat aina pelottavia.[22]
Suomen Kuvalehden mukaan Louhimies joutui Me Too -kampanjan keskipisteeksi Suomessa vuonna 2018. Syksyllä 2020 menestynyt ohjaaja Antti J. Jokinen jouduttiin vaihtamaan Aku Louhimieheen näyttelijöiden fyysisen ja henkisen turvallisuuden turvaamiseksi elokuvassa Omerta: 6/12. Jokisen vaimo Krista Kosonen ja moni muu tähti jättivät hankkeen Jokisen vaihtuessa Louhimieheen.[23][24]
Me Too -kampanja sai merkittävästi huomiota myös Suomessa. Suomalaisista julkisuuden henkilöistä kampanjaan osallistuivat muun muassa muusikot Paula Vesala, Chisu ja toimittaja Hanna Sumari.[25] Myös koomikko Iikka Kivi osallistui kampanjaan myöntämällä Facebook-sivuillaan syyllistyneensä itse seksuaaliseen häirintään, ja hän korostikin, että myös tekijöiden tulisi astua esiin.[26]
Me Too -kampanjan myötä Suomessa nousi laajasti esiin Lauri Törhösen tapaus. Palkittu elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhönen on lukuisten naisten mukaan häirinnyt heitä seksuaalisesti 1980- ja 2000-lukujen välisenä aikana. Törhösen kollegana Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa toiminut lavastusosaston professori Katriina Ilmaranta toteaa häirinnän muodostuneen suorastaan sukupolvikokemukseksi. Me Too -kampanjan aikana monet entiset opiskelijat ovat kertoneet häirintäkokemuksistaan.[27] Yle Teema -kanava jätti kohun vuoksi esittämättä Törhösen Insiders-elokuvan.[28] Törhönen on esittänyt julkisen anteeksipyynnön STT:n (Suomen Tietotoimisto) kautta.[29]
Laulaja Tomi Metsäketo irtisanottiin Mamma Mia! -musikaalista ja Tähdet, tähdet -televisio-ohjelmasta kampanjan myötä esiin nousseiden häirintätapausten vuoksi.[30] Myös Metsäkedon kanssa sovittuja esiintymisiä peruttiin. Syyskuussa 2018 Metsäketo arvioi itse menettäneensä kohun vuoksi noin 90 prosenttia töistään ja kärsineensä noin 80 000 euron ansionmenetykset. Metsäketo on haastanut Mamma Mia! -musikaalin tuotantoyhtiön oikeuteen ja vaatii tältä 30 000 euron korvauksia työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta.[31]
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lokakuussa 2018 neljä naista Tomi Metsäkedon kunnian loukkaamisesta 25 päiväsakkoon. Naiset olivat Facebookissa ja Twitterissä lokakuussa 2017 julkaisemissaan kirjoituksissa väittäneet Metsäkedon syyllistyneen seksuaalirikoksiin ja käyttäneet hänestä halventavia ilmaisuja. Oikeus katsoi kirjoitusten aiheuttaneen Metsäkedolle vahinkoa, yleistä halveksuntaa ja henkisiä kärsimyksiä. Kukaan tuomituista ei ollut koskaan tavannut Metsäketoa henkilökohtaisesti. Lisäksi syytetyt tuomittiin korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäkedon oikeudenkäyntikuluja yli 7 400 euron arvosta. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen Me Too -kampanjasta aiheutunut oikeudenkäynti.[32]
Maaliskuussa 2018 seitsemän Suomen Kansallisbaletin tanssijaa kertoi Helsingin Sanomien jutussa Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven epäasiallisesta käytöksestä. Tanssijat syyttivät Greveä vuosia jatkuneesta kiusaamisesta, manipuloinnista, koskettelusta ja seksuaalista häirinnästä.[33] Greve vapautettiin esimiestehtävistä 26. maaliskuuta 2018.[34] Greven 10-vuotisen kauden kunniaksi suunniteltu jäähyväisgaala sai uuden nimen, eikä Greveä eikä hänen koreografioitaan esitetty toukokuussa 2018 järjestetyssä gaalassa.[35][36]
Punkstoo on heinäkuussa 2021 alkanut kampanja ja Instagram-tili, joka paljasti punk-piirien ahdistelua, häirintää ja väkivaltaa. Pian syntyi muitakin tilejä, kuten Hippiestoo, Metaltoo ja Suomirapstoo.[37] Tilin nimi tulee Hanna Rädyn #punkstoo-artikkelista (2018), joka liittyi #metoo-kampanjaan.[38][39] Tilillä naiset kertovat tapailemiensa punk-artistien nöyryyttäneen heitä, sekä pedofiliasta, rajuista uhkailuista, väkivallasta, huumaamisista, painostamisesta ja kourimisesta. Myös homomiehet kertovat nöyryyttämisistä. Punk-skenen kerrotaan sisältävän homofobiaa, naisvihaa, transfobiaa ja rasismia.[39]
Punk-muusikko Maija Kivelä kertoi, että musiikkiteollisuus on täynnä misogyniaa ja nuoria naisia ei oteta vakavasti. Veteraanipunkkareilla on ”machokerho”, joka puolustaa toisiaan ja hyssyttelee huonoa käytöstä.[37][39]
Pää Kii -yhtyeen keulahahmo Teemu Bergman yhdistettiin moniin Punkstoo-väitteisiin. Bergman pyysi anteeksi huonoa käytöstään mutta kiisti rikokset.[40] Riistetyt- ja Akupunktio-yhtyeissä toiminut Severi Helle pyysi anteeksi, sanoi oppineensa ”myrkylliset” tapansa alan vanhemmilta toimijoilta ja väistävänsä jatkossa niitä, jotka kokevat hänen läsnäolonsa ahdistavaksi.[41]
Entinen Tukholman kaupunginteatterin johtaja Benny Fredriksson teki maaliskuussa 2018 itsemurhan. Häntä oli syytelty 16 vuoden aikana väitetysti tapahtuneista teoista.[42] Fredrikssoniin kohdistuneen arvostelun paljasti iltapäivälehti Aftonbladet, joka oli haastatellut 40 kaupunginteatterin palveluksessa olevaa tai ollutta henkilöä.[43]
Vuoden 2018 Nobelin kirjallisuuspalkintoa ei jaettu, sillä Ruotsin akatemia ei ollut päätösvaltainen sen jälkeen kun kuusi jäsentä erosi huhtikuussa 2018 vastalauseena akatemian jäsenen Jean-Claude Arnaultin käytökselle muita jäseniä, näiden tyttäriä, puolisoita ja kansliatyöntekijöitä kohtaan. Arnault sai raiskauksesta vankeustuomion.[44][45]
Televisiojuontaja Martin Timelliä syyteltiin mediassa. Hänen ohjelmansa TV4-kanavalla peruttiin.[46] Timellistä aloitettiin poliisitutkinta, jonka päätteeksi hänet vapautettiin syytteistä. Timell on kannellut syyttäjäviranomaisille häntä koskeneesta uutisoinnista ja lisäksi hän on haastanut TV4-kanavan oikeuteen sopimusrikkomuksesta.[47]
Ruotsalainen julkisen sanan neuvostoa vastaava median valvontaelin, Ruotsin lehdistökomitea PON antoi yliampuvasta #metoo-uutisoinnista langettavia päätöksiä maan merkittävimmille sanomalehdille. Komitean mukaan syytöksissä oli liian hatarat perusteet ja uutisointi oli omiaan aiheuttamaan kohtuutonta haittaa. Langettavia päätöksiä saivat iltapäivälehdet Aftonbladet, Expressen ja Hänt i Veckan, sanomalehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet sekä työväenliikkeen lehti Arbetaren. Aftonbladet perusteli Martin Timelliä koskenutta uutisointiaan sillä, että tämä on julkisuuden henkilö, jota koskevilla rikosepäilyillä on tavallista suurempi painoarvo.[46]
Ruotsalainen kansanedustaja Stefan Nilsson joutui vuonna 2017 eroamaan Ympäristöpuolue Vihreiden eduskuntaryhmästä häirintäsyytösten vuoksi. Syytökset todettiin perättömiksi, minkä vuoksi Nilssonia syyttänyt nainen on saanut syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta.[47]
Toimittaja Fredrik Virtanen haastoi ruotsalaisen mediapersoonan Cissi Wallinin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Wallin oli Instagramiin kirjoittamassaan päivityksessä kertonut Virtasen raiskanneen hänet vuonna 2006. Wallinin päivitykset syksyllä 2017 olivat herättäneet runsaasti huomiota ja niitä olivat jakaneet eteenpäin muiden muassa näyttelijä Mia Skäringer ja kirjailija Camilla Läckberg. Virtanen on ilmoittanut harkitsevansa oikeusprosessia myös Skäringeriä ja Läckbergiä vastaan, mikäli Wallin tuomitaan.[47] Joulukuussa 2019 Tukholman käräjäoikeus tuomitsi Wallinin törkeästä kunnianloukkauksesta enintään kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen ja päiväsakkoihin sekä maksamaan Virtaselle 90 000 kruunun eli noin 9 000 euron korvaukset.[48]
Ennen Me Too -somekampanjan perustamista, suomalaiset jakoivat Twitterissä seksuaalisen ahdistelun kokemuksiaan tunnisteella #lääppijä. Lääppijä-kampanjan aloitti tammikuussa 2016 oululainen Satu Lapinlampi toisen, anonyyminä pysyttelevän henkilön kanssa.[49] Suomalaisista julkisuudenhenkilöistä muun muassa muusikko Paula Vesala ja poliitikko Outi Alanko-Kahiluoto jakoivat kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa tunnisteella #lääppijä.[50]
Jos somessa julkaisee #MeToo-kertomuksen, josta suuri joukko ihmisiä pystyy tunnistamaan väitetyn tekijän, saattavat julkaisija ja tekstin kirjoittaja syyllistyä rikokseen, esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen. Rikoksen tekijälläkin on osittain oikeus yksityisyyteen. Viestin poistaminen jälkeenpäin ei poista rikosvastuuta.[51]
Korkein oikeus tuomitsi vuonna 2021 naisen törkeästä kunnianloukkauksesta, kun hän oli väittänyt usealle ihmiselle joutuneensa tietyn miehen raiskaamaksi. Oikeuden mukaan väite oli valheellinen ja aiheuttanut miehelle haittaa.[51]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
