Meiolaniformes

Meiolaniformes on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden kladi, jonka fossiileja on löydetty Argentiinasta ja Oseaniasta. Se kuuluu Testudinata-kladiin yhdessä nykyisten kilpikonnien kanssa, mutta sitä ei kuitenkaan lueta varsinaiseen kilpikonnien lahkoon (Testudines). Nämä kaksi kehityshaaraa lienevät eronneen toisistaan varhaisjurakaudella.^[1][2][3]

Meiolaniformes
Meiolania platyceps
Varhaisliitukausi – Holoseeni Apt-vaihe–Holoseeni[1][2] PreЄ Є O S D C P T J K Pg N
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Alaluokka:	Diapsidit Diapsida
Kladi:	Testudinata
Kladi:	Perichelydia
Kladi:	†Meiolaniformes Sterli & de la Fuente, 2013
Alaryhmät
Katso teksti
Katso myös
Meiolaniformes Wikispeciesissä
Infobox OKNimi-testi OK

Varhaisimmat Meiolaniformes-fossiilit on löydetty Argentiinasta ja Australiasta, ja ne ovat peräisin varhaisliitukaudelta.^[1] Ryhmä ilmestyi luultavasti tätä aiemmin Etelä-Amerikan eteläosissa, mistä se levisi Etelämantereelle ja sieltä edelleen Australiaan. Etelämantereelta ei ole kuitenkaan löydetty Meiolaniformes-fossiileja, mikä vahvistaisi tämän teorian.^[3]

Meiolaniformes katosi Etelä-Amerikasta eoseenilla, luultavasti koska Patagonian ilmasto viileni ja kuiveni. Kaikki tätä myöhemmät fossiilit on löydetty Oseaniasta.^[3] Australian lisäksi useita Meiolaniformes-lajeja on löydetty Tyynenmeren saarilta (Lord Howelta, Uudesta-Kaledoniasta ja mahdollisesti Fidžiltä ja Uudesta-Seelannista), joille ne saapuivat Australiasta luultavasti kelluen, samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat.^[1][4][5]

Meiolaniformes hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla. Pääsyynä uskotaan olleen ihmisen liiallinen hyödyntäminen, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut olla vaikuttava tekijä. Lord Howen saarella elänyt Meiolania platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa, mutta Uudessa-Kaledoniassa Meiolaniformes selvisi vielä myöhäiselle holoseenille. Viimeiset yksilöt kuuluivat nimeämättömälle lajille, jonka ihmiset hävittivät noin vuonna 531 jKr. Ihmisten uskotaan käyttäneen näitä suurikokoisia matelijoita ravinnokseen.^[4]

Varhaisilla Meiolaniformes-lajeilla oli ulkonemia ohimoaukon yläpuolella, jotka Meiolaniidae-lajeilla olivat kehittyneet selviksi sarviksi. Lajien kilven muoto vaihteli soikeasta lähes pyöreään.^[1]

Luokittelu

• Kladi: †Meiolaniformes
  • Suku: †Chubutemys
  • Suku: †Otwayemys
  • Suku: †Patagoniaemys
  • Suku: †Peligrochelys
  • Suku: †Trapalcochelys
  • Heimo: †Meiolaniidae
    • Suku: †Gaffneylania
    • Suku: †Meiolania
    • Suku: †Ninjemys
    • Suku: †Niolamia
    • Suku: †Warkalania

^[1][3]

Fylogenia

Joyce (2017):^[2]

Testudinata	†Proterochersis †Proganochelys †Palaeochersis †Australochelys  Mesochelydia  †Indochelys †Kayentachelys †Condorchelys †Eileanchelys †Heckerochelys  Perichelydia  †Kallokibotion †Helochelydridae †Sichuanchelyidae †Spoochelys †Meiolaniformes Kilpikonnat (Testudines)

Sterli (2015).^[1] Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.^[1][3]

Meiolaniformes	Chubutemys Peligrochelys Otwayemys  Meiolaniidae  Niolamia Ninjemys Warkalania Meiolania