Messier 77

Messier 77 (tunnettu myös nimellä NGC 1068) on sauvaspiraaligalaksi noin 47 miljoonan valovuoden etäisyydellä valaskalan tähdistössä. Kun Pierre Méchain löysi M77:n 29. lokakuuta 1780 hän kuvaili sen aluksi tähtisumuksi. Charles Messier sisällytti sen luetteloonsa 17. joulukuuta 1780.^[1] Messier luuli ensin M77:ää tähtijjoukoksi, mutta kun kaukoputket kehittyivät niin se todettiin galaksiksi. Se on yksi Messierin luettelon suurimmista galakseista.^[4]

Messier 77
Hubble-avaruusteleskoopin kuva Messier 77 kierteisgalaksista.
Historia
Löytäjä	Pierre Méchain[1]
Löytöpäivä	29. lokakuuta 1780[1]
Muut nimet	NGC 1068
Ominaisuudet
Tyyppi	sauvaspiraaligalaksi, (R)SA(rs)b[2]
Etäisyys	47 miljoonaa valovuotta
Koko	7 × 6′[2]
Havaitseminen
Tähdistö	Valaskala
Rektaskensio	02h 42m 40.771s[3]
Deklinaatio	-00° 00′ 47.84″[3]
Punasiirtymä	1139,9[3]
Suhteellinen kirkkaus	8,6[2]
Infobox OK

Messier 77:n ominaisuudet

Messier 77 on luokiteltu Seyfertin galaksiksi jotka jaetaan kahteen luokkaan niiden spektrissä olevien emisioviivojen mukaan. M77 on luokiteltu Seyfert II -tyypin galaksiksi joille ovat tyypillisiä spektrissä olevat kapeat emissioviivat ja niiden keskustassa oleva supermassiivinen musta aukko.^[4][5] Messier 77 on yksi Messierin luettelon suurimmista galakseista ja sen halkaisija on noin 100 000 valovuotta. Sen painovima on niin suuri että sen oletetaan saavan muut galaksit ympärillä muuttamaan muotoaan.^[4][6]

Messier 77 on aktiivinen galaksi ja on muiden aktiivisten galaksien tavoin yksi kirkkaimpia kohteita maailmankaikkeudessa. Se säteilee sähkömagneettista säteilyä näkyvän valon aallonpituuden lisäksi useimmilla aallonpituuksilla kuten: gamma- ja röntgensäteily sekä mikro- ja radioaalloilla.^[4] Voimakkaan säteilyn saa aikaan supermassiivinen musta aukko mihin putoava materia puristuu kasaan ja kuumenee, jolloin se säteilee energiaa ulospäin. Seyfert II galaksiksit säteilevät erityisesti infrapunan aallonpituuksilla.^[4][5]

Kuvia

• 
  Kartta jossa valaskalan tähdistö on keskellä kuvaa, M77 on sinisen nuolen osoittamassa kohdassa.
• 
  GALEX ava­ruus­te­les­koo­pin ot­ta­ma ku­va ult­ra­vio­le­til­lä aal­lon­pi­tuu­del­la M77:ta.
• 
  Messier 77 vuonna 2015.
• 
  M77:n pai­no­voi­ma vai­kut­taa sen naa­pu­ri­ga­lak­siin NGC 1055 jo­ka muut­taa il­mei­ses­ti sen joh­dos­ta muo­to­aan.^[6]