Monodia

Monodia on harmonialla säestettyä yksiäänistä laulua, joka kehittyi renessanssipolyfoniasta.^lähde? Monodiassa musiikin harmonia ei muodostunut enää kuoron eri äänien laulamista melodioista vaan siitä tuli itsenäinen musiikillinen elementti, jonka tarkoituksena oli tukea varsinaista melodiaa.^[1] Monodia oli keskeinen barokin aikaisen musiikin keksintö, ja sen kehittyminen loi edellytykset resitatiivi laulutyylin kehitykselle ja siten mahdollisti oopperan syntymisen.^lähde?