Moustapha Alassane
nigerialainen elokuvaohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Moustapha Alassane (1942 Djougou, Dahomey – 17. maaliskuuta 2015 Ouagadougou, Burkina Faso) oli nigeriläinen elokuvaohjaaja.
Alassane syntyi nykyisessä Beninissä asuneeseen nigeriläisperheeseen[1]. Hän valmistui mekaanikoksi ja laati jo nuorena omatekoisia animaatioesityksiä[2]. Työskennellessään Niameyn Institut fondamental d’Afrique noiressa Alassane tutustui ranskalaiseen dokumentaristiin ja kansatieteilijään Jean Rouchiin, joka palkkasi hänet elokuvaryhmäänsä. Rouchin johdolla Alassane teki vuonna 1962 ensimmäisen lyhytelokuvansa Aouré, joka sai samana vuonna pronssimitalin Cannesin elokuvajuhlilla. Hän opiskeli animaatiotekniikkaa Norman McLarenin johdolla[2] Kanadan elokuvainstituutissa vuonna 1963.[3]
Aouré eräs ranskankielisen afrikkalaisen elokuvan ensiteoksista, muttei kovin laajalti tunnettu. Kolmikymmenminuuttinen elokuva on värillinen, mutta kuten mustavalkoisissa saman aikakauden ohjaajakolleegoiden elokuvissa Afrique sur Seine (1955) ja Borom Sarret (1962/63), ääniraita ei ole synkroninen. Ääniraidalla (voiceover) sekä kerrotaan elokuvan tarinaa että esitetään tarpeelliset vuoropuhelut elokuvan hahmojen kohdatessa. Alessanen kertomus on yhdistelmä kansatiedettä ja viihdyttävää fiktiota.[4]
Vuonna 1963 Alassane teki ensimmäisen afrikkalaisen animaatioelokuvan La mort du Gandji, joka sai palkinnon Dakarin taidefestivaaleilla vuonna 1966.[2] Toinen lähde mainitsee Alassanen ja sekä Afrikankin ensimmäisen animaatioelokuvan nimeksi Bon voyage, Sim (1966), mutta saattaa viitata samaan elokuvaan toisella nimellä.[4] Hänen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvansa oli Le retour de l’aventurier (The Return of an Adventurer; suom. Seikkailijan paluu) vuonna 1966. Se oli parodiamainen, satirisoiva lännenelokuva, jossa Amerikasta palaava afrikkalainen tuo mukanaan karjapaimenvarustusteet myös ystävilleen. He toteuttavat cowboy-fantasioitaan afrikkalaisessa kotikylässään.[3][4][5] Ohjaajan tunnetuimpiin töihin kuuluu näytelmäelokuva Femme, villa, voiture, argent vuodelta 1972.[2]
Alassanen tuotannon keskeisiä teemoja ovat afrikkalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja siirtomaa-ajan jälkeen syntyneen porvarillisen elämäntavan kritiikki.[3] Hänet tunnetaan myös tuotantotekniikan kehittäjänä ja nuorten elokuvantekijöiden kouluttajana.[2] Ohjaajalla oli oma elokuvateatteri kotikaupungissaan Tahouassa ja hän osallistui aktiivisesti afrikkalaisen elokuva-alan yhteistyöhön.[3]
Remove ads
Filmografia
- La bague du roi Koda (1962, lyhyt)
- Aoure (1962, lyhyt)
- La pileuse de Mil (1962)
- Le piroguier (1962)
- La mort du Gandji (1963, lyhyt)
- L’arachide de Santchira (1964)
- Le retour d'un aventurier (1966, lyhyt)
- Bon voyage Sim (1966)
- Malbaza (1967)
- Les contrebandiers (1969)
- Deela ou Albarka (1970)
- Jamyya (1971)
- FVVA: Femme, villa, voiture, argent (1972),
- Abimbola ou Shaki (1972)
- Siberi (1973)
- Soubane (1974)
- Toula ou Le génie des eaux (1974)
- Zaboa (1975)
- Samba le grand (1978, lyhyt)
- Agwane mon village (1982)
- Kankamba ou le semeur de discorde (1982)
- Gourimou (1982)
- Soolo (2000)
- Adieu Sim (2000)
- Les magiciens de l'Ader (2001)
- Agaissa (2001)
- Kokoa (2001, lyhyt)
- Tagimba (2003)
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads