NASAMS

NASAMS on yhdysvaltalais-norjalainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Nimi on lyhennelmä sanoista "Norwegian Advanced Surface-to-Air Missile System" eli "Norjalainen kehittynyt maasta-ilmaan ohjusjärjestelmä". Sen valmistaja on norjalainen Kongsberg. Järjestelmä tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 1998.

Norwegian Advanced Surface-to-Air Missile System
Tyyppi	ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Valmistaja	Kongsberg Defence & Aerospace
Valmistusmaa	Norja
Valmistusvuodet	1998 –
Infobox OK

Tausta

Ohjus perustuu useissa länsimaiden hävittäjälentokoneissa käytettyyn AIM-120 AMRAAM-ohjukseen. NASAMS on ensimmäinen länsimainen aktiivisella tutkalla varustettu maasta laukaistava ilmatorjuntaohjus. AMRAAM-ohjus on maasta laukaistavaksi varsin kevyt – n. 150 kg – ohjus, kun sitä vertaa esim. BUK-M1-ohjukseen, joka painaa 690 kg. Siksi sen ampumaetäisyys jää pienemmäksi. Ampumaetäisyyttä ei ole ilmoitettu, mutta on arvioitu, että ilman booster-raketteja se on 15–17 km.^[1]

Yhdysvalloissa alettiin kehittämään samankaltaista pinnasta laukaistavaan AMRAAM-ohjukseen perustuvaa SLAMRAAM-järjestelmää kun norjalaiset saivat omansa valmiiksi. Yhdysvaltain merijalkaväen SLAMRAAM-järjestelmän nimi oli CLAWS (Complementary Low Altitude Weapons System). SLAMRAAM oli suunniteltu täydentämään olkapäältä ammuttavien Stinger-ilmatorjuntaohjusten torjuntakykyä ja toimimaan VSHORAD ("Very Short Range Air Defence") -ympäristössä.^[2] Järjestelmien pystyulottuvuus on noin 13 000 jalkaa (4 kilometriä).

Myös Yhdysvaltain armeija aloitti vastaavan järjestelmän kehittämisen kaksi vuotta merijalkaväen jälkeen. Tämä oli tarkoitus asentaa HMMWV-maastoautoon ja tunnettiin myös nimellä HUMRAAM. Myös merijalkaväki harkitsi tätä järjestelmää luovuttuaan omansa kehittämisestä. Pääongelmana oli järjestelmän tulenjohdon integrointi ilmapuolustuksen tutkajärjestelmiin. Norjalaiset ratkaisivat tämän käyttämällä vanhan MIM-23 Hawk -järjestelmän tekniikkaa. Yhdysvalloissa järjestelmän kehittäminen maksoi kolme miljardia dollaria ja se oli valmiina viisi vuotta ilman tilauksia ennen kuin se peruttiin 2011.^[3][4]

Vuonna 2015 Raytheon uutisoi kehittäneensä pidemmän kantaman ohjuksen nimeltä AMRAAM-ER, jonka kantama olisi yli 40 kilometriä lentokoneesta laukaistuna. Ohjusta on tarkoitus käyttää NASAMS-laukaisimissa.^[5][6]

Käyttökohteita

Norjan kuninkaallisten ilmavoimien lisäksi järjestelmää ovat ostaneet Suomi, Espanja ja Alankomaat. Espanjan neljän NASAMS - laukaisualustan hankinta oli Norjan Espanjasta hankkiman laivan vastakauppa.^[7] Hollanti päätti hankkia alueilmatorjuntaan Patriot -järjestelmän PAC3 -päivityksellä vuonna 2005.^[8] Vuonna 2006 Hollanti päätti hankkia matalan kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi NASAMS -järjestelmän.^[9] Syyskuussa 2022 Yhdysvallat toimitti NASAMS-järjestelmiä Ukrainan käyttöön sodassa Venäjää vastaan.^[10]

NASAMS ei vuoteen 2009 mennessä ole ollut käytössä sotatoimissa eikä alueilmatorjuntakäytössä Norjaa lukuun ottamatta. Norjassa järjestelmä korvasi 40 mm ilmatorjuntatykit ja RBS 70 -ohjukset vuonna 2000.^[2] Norjalainen talouslehti Økonomisk Rapport uutisoi vuonna 2006, että NASAMS olisi valittu Valkoista taloa suojaavaksi ilmatorjuntajärjestelmäksi. Norjalainen valmistaja ei ole vahvistanut lehden väitettä, mutta myöntää tekevänsä yhteistyötä yhdysvaltalaisen Raytheon-yhtiön kanssa, jonka ohjukseen NASAMS perustuu.

Suomen vuoden 2009 ilmatorjuntaohjushankinta

Kongsbergin ja Raytheonin NASAMS II ^[11] kilpaili EADSin SAMP/T:n (jonka ohjus on MBDA Aster 30) Suomen tilauksesta, jossa haettiin Suomelle uutta ilmatorjuntaohjusta korvaamaan venäläisiä BUK M1-ohjuksia. Nasams II valittiin ja kauppa julkistettiin 29. huhtikuuta 2009. NASAMS-ohjuksen puolesta puhui mm. ohjuksen samankaltaisuus ilmavoimien AMRAAM-ohjusten kanssa. Suomessa ohjuksesta käytetään lyhennettä ITO 12. Ohjuslavettien ja niiden huoltokaluston lavetteina käytetään Sisun valmistamia maastokuorma-autoja.^[12]

Hankinta-aikana esitettiin kritiikkiä mm. siitä että alun perin lentokoneesta laukaistavaksi suunnitellun AMRAAM-ohjuksen kantomatka (lakikorkeus 14-16 km riippuen lähteestä) on oleellisesti edeltävää BUK-ohjusta (lakikorkeus 22 km) lyhyempi.

Suomessa on käytetty Hornet-hävittäjiä korkeatorjuntakykyyn.

Vuonna 2023 Suomi valitsi korkeatorjuntaan israelilaisen Rafael Advanced Defense Systemsin ja amerikkalaisen Raytheonin yhdessä kehittämän David's sling -järjestelmän (suom. Daavidin linko).^[13] ITSUKO-hankkeessa Suomelle kahden parhaan järjestelmän joukkoon pääsi myös toinen israelilainen järjestelmä, jonka on kehittänyt Israel Aerospace Industries.^[14]