NHL-kausi 1979–1980

NHL-kausi 1979–1980 oli National Hockey Leaguen historian 63. kausi. Sen aikana 21 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.^[1] Stanley Cupin voitti New York Islanders, joka kukisti finaalisarjassa Philadelphia Flyersin otteluvoitoin 4–2.^[2] Tämä oli Islandersin seurahistorian ensimmäinen Stanley Cup -mestaruus.^[3]

NHL-kausi 1979–1980
Järjestyksessä oleva kausi	63.
Joukkueiden määrä	21
Mestari	New York Islanders
Pistepörssin voittaja	Marcel Dionne
Runkosarjan arvokkain pelaaja	Wayne Gretzky
Pudotuspelien arvokkain pelaaja	Bryan Trottier
← 1978–1979	1980–1981 →
Infobox OK

Kaudella 1979–1980 NHL laajeni käsittämään 21 joukkuetta, kun aiemmin WHA-liigassa pelanneet Quebec Nordiques, Hartford Whalers, Winnipeg Jets ja Edmonton Oilers liittyivät NHL:ään.^[4][5] Edmonton Oilersin mukana NHL:ssä aloitti myös Wayne Gretzky. Hänestä tuli 19 vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä nuorin pelaaja, joka on kyennyt tekemään 50 maalia yhden kauden aikana.^[6]

Runkosarjan pistepörssin voitti Los Angeles Kingsin keskushyökkääjä Marcel Dionne, joka keräsi kauden aikana yhteensä 137 tehopistettä pelaamissaan 80 ottelussa.^[7][8] Myös Wayne Gretzky ylsi 137 tehopisteeseen, mutta hänellä tehtyjä maaleja oli kaksi vähemmän kuin Dionnella.^[7] Gretzkylle myönnettiin kauden päätteeksi hänen uransa ensimmäinen Hart Memorial Trophy.^[9][10] Pudotuspeleissä pistepörssin voiton vei New York Islandersin Bryan Trottier. Hän teki 21 pudotuspeliottelussa yhteensä 29 tehopistettä, joista 12 oli maaleja ja 17 syöttöpisteitä.^[11] Trottier arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja palkittiin Conn Smythe Trophyllä.^[3][12]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Prince of Wales -konferenssi

Adams-divisioona	O	V	H	T	Pist.	+	−
Buffalo Sabres	80	47	17	16	110	318	201
Boston Bruins	80	46	21	13	105	310	234
Minnesota North Stars	80	36	28	16	88	311	253
Toronto Maple Leafs	80	35	40	5	75	304	327
Quebec Nordiques	80	25	44	11	61	248	313

Norris-divisioona	O	V	H	T	Pist.	+	−
Montreal Canadiens	80	47	20	13	107	328	240
Los Angeles Kings	80	30	36	14	74	290	313
Pittsburgh Penguins	80	30	37	13	73	251	303
Hartford Whalers	80	27	34	19	73	303	312
Detroit Red Wings	80	26	43	11	63	268	306

^[1][12]

Clarence Campbell -konferenssi

Patrick-divisioona	O	V	H	T	Pist.	+	−
Philadelphia Flyers	80	48	12	20	116	327	254
New York Islanders	80	39	28	13	91	281	247
New York Rangers	80	38	32	10	86	308	284
Atlanta Flames	80	35	32	13	83	282	269
Washington Capitals	80	27	40	13	67	261	293

Smythe-divisioona	O	V	H	T	Pist.	+	−
Chicago Black Hawks	80	34	27	19	87	241	250
St. Louis Blues	80	34	34	12	80	266	278
Vancouver Canucks	80	27	37	16	70	256	281
Edmonton Oilers	80	28	39	13	69	301	322
Winnipeg Jets	80	20	49	11	51	214	314
Colorado Rockies	80	19	48	13	51	234	308

^[1][12]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Marcel Dionne	Los Angeles Kings	80	53	84	137	32
Wayne Gretzky	Edmonton Oilers	79	51	86	137	21
Guy Lafleur	Montreal Canadiens	74	50	75	125	12
Gilbert Perreault	Buffalo Sabres	80	40	66	106	57
Mike Rogers	Hartford Whalers	80	44	61	105	10
Bryan Trottier	New York Islanders	78	42	62	104	68
Charlie Simmer	Los Angeles Kings	64	56	45	101	65
Blaine Stoughton	Hartford Whalers	80	56	44	100	16
Darryl Sittler	Toronto Maple Leafs	73	40	57	97	62
Blair MacDonald	Edmonton Oilers	80	46	48	94	6

^[7]

Pudotuspelit

	1. kierros					Puolivälierät					Välierät					Stanley Cup -finaali
	1	Philadelphia Flyers	3
	16	Edmonton Oilers	0
						1	Philadelphia Flyers	4
						8	New York Rangers	1
	2	Buffalo Sabres	3
	15	Vancouver Canucks	1
											1	Philadelphia Flyers	4
										6	Minnesota North Stars	1
	3	Montreal Canadiens	3
	14	Hartford Whalers	0
						2	Buffalo Sabres	4
						7	Chicago Black Hawks	0
	4	Boston Bruins	3
	13	Pittsburgh Penguins	2
																1	Philadelphia Flyers	2
																5	New York Islanders	4
	5	New York Islanders	3
	12	Los Angeles Kings	1
						3	Montreal Canadiens	3
						6	Minnesota North Stars	4
	6	Minnesota North Stars	3
	11	Toronto Maple Leafs	0
											2	Buffalo Sabres	2
										5	New York Islanders	4
	7	Chicago Black Hawks	3
	10	St. Louis Blues	0
						4	Boston Bruins	1
						5	New York Islanders	4
	8	New York Rangers	3
	9	Atlanta Flames	1

^[2]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Bryan Trottier	New York Islanders	21	12	17	29	16
Mike Bossy	New York Islanders	16	10	13	23	8
Ken Linseman	Philadelphia Flyers	17	4	18	22	40
Bill Barber	Philadelphia Flyers	19	12	9	21	23
Gilbert Perreault	Buffalo Sabres	14	10	11	21	8
Robert Bourne	New York Islanders	21	10	10	20	10
Paul Holmgren	Philadelphia Flyers	18	10	10	20	47
Bobby Clarke	Philadelphia Flyers	19	8	12	20	16
Robert Goring	New York Islanders	21	7	12	19	2
Denis Potvin	New York Islanders	21	6	13	19	24

^[11]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy:	Buffalo Sabres [13]
Clarence S. Campbell Bowl:	Philadelphia Flyers [14]
Art Ross Trophy:	Marcel Dionne, Los Angeles Kings [8]
Bill Masterton Memorial Trophy:	Al MacAdam, Minnesota North Stars [15]
Calder Memorial Trophy:	Ray Bourque, Boston Bruins [16]
Conn Smythe Trophy:	Bryan Trottier, New York Islanders [17]
Frank J. Selke Trophy:	Bob Gainey, Montreal Canadiens [18]
Hart Memorial Trophy:	Wayne Gretzky, Edmonton Oilers [9][19]
Jack Adams Award:	Pat Quinn, Philadelphia Flyers [20]
James Norris Memorial Trophy:	Larry Robinson, Montreal Canadiens [21]
Lady Byng Memorial Trophy:	Wayne Gretzky, Edmonton Oilers [22]
Lester B. Pearson Award:	Marcel Dionne, Los Angeles Kings [23]
Vezina Trophy:	Don Edwards ja Bob Sauvé, Buffalo Sabres [24]
Lester Patrick Trophy:	Bobby Clarke, Edward M. Snider, Frederick A. Shero ja Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue talviolympialaisissa 1980 [25]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä	Pelipaikka	Kakkostähtikenttä
Tony Esposito, Chicago Black Hawks	maalivahti	Don Edwards, Buffalo Sabres
Ray Bourque, Boston Bruins	puolustaja	Börje Salming, Toronto Maple Leafs
Larry Robinson, Montreal Canadiens	puolustaja	Jim Schoenfeld, Buffalo Sabres
Marcel Dionne, Los Angeles Kings	keskushyökkääjä	Wayne Gretzky, Edmonton Oilers
Charlie Simmer, Los Angeles Kings	vasen laitahyökkääjä	Steve Shutt, Montreal Canadiens
Guy Lafleur, Montreal Canadiens	oikea laitahyökkääjä	Danny Gare, Buffalo Sabres

^[12]