Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue edustaa Yhdysvaltoja kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa. Maa on liittynyt Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1920. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 561 700 rekisteröitynyttä pelaajaa, joista miehiä oli 272 580.[2] Vuonna 2025 heitä oli 145 000 ja maassa jäähalleja 2 330.[3] Yhdysvallat on vuoden 2024 jääkiekon maailmanrankingssa kuudennella sijalla.[4] Vuoden 2025 jääkiekon MM-kilpailuissa Yhdysvaltojen päävalmentajana toimi Ryan Warsofsky.[5]


Yhdysvaltain suurimpia saavutuksia on vuoden 1980 olympiakulta, eli niin kutsuttu Miracle on Ice, jossa ratkaisevassa mitalisarjan ottelussa Yhdysvallat voitti suursuosikki Neuvostoliiton maalein 4–3. Toinen merkittävä saavutus on vuoden 1996 maailmancupin voitto, jossa Yhdysvallat voitti loppuotteluissa Kanadan. Yhdysvaltain joukkue kuuluu niin sanottuihin jääkiekon suurmaihin yhdessä Kanadan, Venäjän, Ruotsin, Suomen ja Tšekin joukkueiden kanssa.
Remove ads
Historiaa
Ennen toista maailmansotaa
Vuoden 1931 maailmanmestaruuskisoissa Yhdysvaltoja edusti Uuden-Englannin amatöörimestaruusjoukkue Boston Hockey Club, joka sijoittui hopealle. Myöhemmin joukkueen nimeksi muutettiin Boston Olympics. Tämä seurajoukkue merkitsi Yhdysvalloille arvokisoissa vuoteen 1947 saakka samaa kuin TsSKA Moskova myöhemmin Neuvostoliitolle. Yhdysvaltain maailmanmestaruus- ja olympiajoukkueet nimittäin keskittyivät tiukasti Boston Olympicsin ympärille. Poikkeuksena oli vuoden 1932 olympiaturnaus, jossa Yhdysvaltoja edusti Bostonin yliopiston ja St. Nicksin yhdistelmäjoukkue sekä Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n ja uuden amatööriliitto USAHA:n kiistojen vuoksi vuosiksi 1938 ja 1939 kootut joukkueet.[6] Ensimmäisen arvokisavoiton Yhdysvaltain joukkue saavutti jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa 1933. Vuoden 1939 maailmanmestaruusturnauksessa Yhdysvaltain joukkueeseen kuuluivat amerikansuomalaiset Edward Maki maalivahtina ja Leonard Saari kenttäpelaajana[6].
Toisen maailmansodan jälkeen
Vuonna 1948 St. Moritzin olympiajoukkueessa nähtiin jälleen Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n joukkueessa amerikansuomalainen, maalivahti Roy Ikola. Tuo joukkue tosin edusti Yhdysvaltoja virallisesti vain avajaisissa. USAHA:n joukkue oli epävirallisesti neljäs. Sijoitusta varjostivat epäilyt siitä, että joukkueessa oli ammattilaispelaajia, mikä ei ollut sallittua. Turnauksen alla pelaajat kiersivät kummassakin joukkueessa. USAHA vakiinnutti seuraavana vuonna paikkansa Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa nimellä AHAUS saavuttaen ensin bostonilaisseuran ja vuotta myöhemmin kootun joukkueen voimin maailmanmestaruuskisoista mitalit.[6]
Olympiakisoissa vuonna 1956 Cortinassa Yhdysvallat sijoittui hopealle. Joukkueessa oli jälleen mukana amerikansuomalainen maalivahti, Willard Ikola, St. Moritzin kisoissa pelanneen Roy Ikolan veli. Yhdysvallat ei pelannut vuoden 1957 maailmanmestaruusturnauksessa poliittisista syistä, mutta vuonna 1958 maa oli taas mukana Oslon kisoissa. Willard Ikola oli jälleen mukana. Sairaustapausten ja loukkaantumisten vaivaama joukkue sijoittui viidenneksi. Ikola osasi suomea ja opasti Leijonien nuorta maalivahtia Juhani Lahtista.[6]
Vuoden 1958 maailmanmestaruusturnauksessa Prahassa Yhdysvallat hävisi pronssin isäntämaalle maalisuhteen perusteella. Joukkuessa oli mukana amerikansuomalainen puolustaja Rod Paavola. Hän pelasi joukkueessa myös vuotta myöhemmin talviolympialaisissa Squaw Valleyssa esittäen taitavia otteita. Joukkue voittikin vastoin ennakko-odotuksia kultamitalin. Paavola sai kisojen jälkeen NHL-tarjouksen New York Rangersiltä, mutta päätti olla tarttumatta siihen.[6]
Sijoituttuaan vuoden 1961 maailmanmestaruusturnauksessa kuudenneksi Yhdysvallat järjesti seuraavan vuoden turnauksen Colorado Springsissä. Sosialistimaat boikotoivat kisoja ja isäntämaa sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen Yhdyavallat sijoittui seuraavan vuosikymmenen aikana tasaisesti A-sarjan keskivaiheille tai alemmaksi. Tuolloin joukkueessa pelasivat amerikansuomalaisista detroitilainen Thomas Mustonen, joka otti osaa Tukholman kisoihin vuonna 1963 sekä Bruce Riutta vuoden 1968 Grenoblen kisoihin. Riutta tosin sanoi, ettei hänellä ole tietääkseen suomalaisia sukujuuria, vaikka hän oli kotoisin amerikansuomalaisten pääkaupungista Hancockista, Michiganista.[6]
Vuosien 1968–1969 vaihteessa Yhdysvaltoja edusti amatöörimestarijoukkue Waterloo Black Hawks Iowasta. Joukkue, jossa pelasi Minnesotasta kotoisin ollut amerikansuomalainen Wayne Wirkkula, kuitenkin epäonnistui maaottelukiertueellaan. Tästä johtuen Yhdysvallat kokosi nopeasti uuden joukkueen wisconsinilaisen Greenbay Bobcatsista ennen Tukholman maailmanmestaruusturnausta.[6]
Yhdysvaltain maajoukkueen huonoin sijoitus on B-sarjan toinen sija vuodelta 1972, mutta samana vuonna Yhdysvallat voitti olympiahopeaa Sapporon olympialaisissa. Myös vuonna 1973 Yhdysvallat oli maailmanmestaruuskilpailujen B-sarjan toinen. Vuonna 1972 joukkue tosin hävisi vain yhden pelin pelaamastaan kuudesta pelistä, kun vuonna 1973 se voitti viisi, pelasi kerran tasan ja hävisi kerran.
2000-luvulla
Vuoden 2004 maailmancupissa Yhdysvallat ei onnistunut uusimaan voittoaan ja hävisi Suomelle välierissä.[7]
Yhdysvaltain viimeisin kultamitali on vuoden 2025 maailmanmestaruuskisoista, joissa Yhdysvallat voitti Sveitsin loppuottelussa jatkoerässä maalein 0–1 Tage Thompsonin maalilla.[8]
Remove ads
IIHF Hall of Fameen valitut pelaajat
- Bill Christian (valittu vuonna 1998)
- Bill Cleary (1997)
- Gerry Cosby (1997)
- Jim Craig (1999)
- Mike Curran (1999)
- Phil Housley (2012)
- Mark Johnson (1999)
- John Mayasich (1997)
- Jack McCartan (1998)
- Lou Nanne (2004)
Sijoitukset
Olympialaiset
*Vuodet, jolloin Yhdysvallat on ollut kisaisäntänä on lihavoitu.
Kanada-cup ja Maailmancup
Maailmanmestaruuskilpailut
- 1920 – Hopeaa
- 1924 – Hopeaa
- 1931 – Hopeaa
- 1932 – Hopeaa
- 1933 – Kultaa
- 1934 – Hopeaa
- 1936 – Pronssia
- 1938 – 7. sija
- 1939 – Hopeaa
- 1947 – 5. sija
- 1949 – Pronssia
- 1950 – Hopeaa
- 1951 – 6. sija
- 1952 – Hopeaa
- 1955 – 4. sija
- 1956 – Hopeaa
- 1958 – 5. sija
- 1959 – 4. sija
- 1960 – Kultaa
- 1961 – 6. sija
- 1962 – Pronssia
- 1963 – 8. sija
- 1964 – 5. sija
- 1965 – 6. sija
- 1966 – 6. sija
- 1967 – 5. sija
- 1968 – 6. sija
- 1969 – 6. sija (putosi B-sarjaan)
- 1970 – B-sarja; 1.
- 1971 – 6. sija (putosi B-sarjaan)
- 1972 – B-sarja; 2.
- 1973 – B-sarja; 2.
- 1974 – B-sarja; 1.
- 1975 – 6. sija
- 1976 – 4. sija
- 1977 – 6. sija
- 1978 – 6. sija
- 1979 – 7. sija
- 1981 – 5. sija
- 1982 – 8. sija (putosi B-sarjaan)
- 1983 – B-sarja; 1.
- 1985 – 4. sija
- 1986 – 6. sija
- 1987 – 7. sija
- 1989 – 6. sija
- 1990 – 5. sija
- 1991 – 4. sija
- 1992 – 7. sija
- 1993 – 6. sija
- 1994 – 4. sija
- 1995 – 6. sija
- 1996 – Pronssia
- 1997 – 6. sija
- 1998 – 12. sija
- 1999 – 6. sija
- 2000 – 5. sija
- 2001 – 4. sija
- 2002 – 7. sija
- 2003 – 13. sija
- 2004 – Pronssia
- 2005 – 6. sija
- 2006 – 8. sija
- 2007 – 5. sija
- 2008 – 5. sija
- 2009 – 4. sija (joukkue)
- 2010 – 13. sija (joukkue)
- 2011 – 8. sija (joukkue)
- 2012 – 7. sija (joukkue)
- 2013 – Pronssia (joukkue)
- 2014 – 6. sija (joukkue)
- 2015 – Pronssia (joukkue)
- 2016 – 4. sija
- 2017 – 5. sija
- 2018 – Pronssia
- 2019 – 7. sija
- 2020 – Ei järjestetty
- 2021 – Pronssia
- 2022 – 4. sija[10]
- 2023 – 4. sija
- 2024 – 5. sija
- 2025 – Kultaa
Maailmanranking
Remove ads
Kokoonpanoja
- Kanada-cup 1976
- Olympialaiset 1980
- Kanada-cup 1981
- Olympialaiset 1984
- Kanada-cup 1984
- Kanada-cup 1987
- Olympialaiset 1988
- Kanada-cup 1991
- Olympialaiset 1992
- Olympialaiset 1994
- Olympialaiset 1998
- Olympialaiset 2002
- World Cup 2004
- Olympialaiset 2006
- MM-kisat 2008
- MM-kisat 2009
- MM-kisat 2010
- Olympialaiset 2010
- MM-kisat 2012
- MM-kisat 2013
- MM-kisat 2014
- Olympialaiset 2014
- MM-kisat 2015
- MM-kisat 2017
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads