Nascan kulttuuri
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Nascan kulttuuri oli Andien varhaisen välikauden arkeologinen kulttuuri noin 300 eaa. – 600 jaa. Siihen kuului Perun etelärannikolla maanviljelyä harjoittaneita yhteisöjä. Niiden yhteiskuntajärjestelmät tunnetaan huonosti, mutta kulttuurin yhtenäisyys laajalla maantieteellisellä alueella viittaa jonkinlaiseen poliittisen vallan keskittymiseen. Sodankäynti ja ihmisuhrit ovat Nascan taiteessa toistuvia aiheita. Kulttuurin tunnetuin saavutus on Nascan linjoiksi kutsuttu maahan piirrettyjen valtavan suurten kuvien verkosto.
Remove ads
Maantiede
Nascan kulttuuri sijaitsi Perun etelärannikolla[1] nykyisen Ican departementin alueella.[2] Se nimetty Nascan laakson mukaan. Kulttuuri ulottui myös läheisiin Piscon, Chinchan, Ican, Palpan ja Acarín jokilaaksoihin.[3]
Historia
Nascan kulttuuri syntyi Andien varhaisella välikaudella. Se kehittyi aiemmasta Paracasin kulttuurista[1] ja kukoisti noin vuosina 200 eaa. – 600 jaa.[4]
Perun rannikkotasanko aavikoitui Paracás-kaudella. Kauden lopulla syntyi silti uusia asutuskeskuksia. Taustalla lienee vaikuttanut maatalouden mahdollistama väestönkasvu ja asutuksen keskittyminen kosteisiin jokilaaksoihin. Jo Paracásin kulttuurissa oli Nascan kulttuurille ominaisia piirteitä, ja Paracás-intiaanit tekivät rinteisiin suuria tasangolle näkyviä kuvioita.[5]
Varsinainen Nascan kulttuuri syntyi varhaisen horisontin kuivuuden päättyessä noin 200 eaa. Siirtymä Paracasista Nascaan oli asteittainen ja näkyi sekoitettujen värien ottamisena käyttöön saviastioiden maalauksessa.[6] Nascan keramiikka jaetaan yhdeksään vaiheeseen. Proto-Nasca (vaihe 1) ajoittuu vuosiin 100–1 eaa., varhainen Nasca (vaiheet 2–4) vuosiin 1–450 jaa., keskinen Nasca (vaihe 5) vuosiin 450–550 jaa. ja myöhäinen Nasca (vaiheet 6–7) vuosiin 550–750 jaa.[7] Vaiheet 8–9 kuuluvat Warin kulttuuriin.[8]
Nasca-kulttuurin keskus oli Cahuachissa, jossa vuorilta maan alle virtaava joki nousi lähteenä pintaan.[5] Cahuachi hylättiin suunnilleen Nascan 3. ja 4. vaiheiden välissä ehkä kuivuuden takia.[9] Asutuskeskusten välillä oli sotia, joiden seurauksena Nascan kulttuurin alue siirtyi ja kutistui alussa Nascan ja Acarin laaksoihin.[10]
Nascan kulttuuri pysyi koko elinaikansa poliittisesti hajanaisena, ja paikalliset päälliköt sotivat keskenään.[11] Asutuskeskusten väliset konfliktit näyttävät lisääntyneen ajan myötä. Nascan 5. ja 6. kausilla keramiikkaan ilmestyi sotilasaiheita ja pohjoisrannikolla olleen Mochen vaikutusta. Loppuvaiheessa Nascan kulttuuri laajeni pohjoiseen ja etelään sekä ylänköalueille kohti Ayacuchon laaksoa.[12]
Romahdus lienee johtunut kuivuudesta ja aavikoitumisesta.[5] Nascan kulttuuri sulautui Warin kulttuuriin, joka levittäytyi alueelle noin 540 jaa.[1] Nascalle ominaista keramiikkaa valmistettiin kuitenkin vielä vuoden 700 tienoilla.[13]
Nascan kulttuurin kuvasi saksalainen arkeologi Max Uhle vuonna 1901.[2]
Remove ads
Yhteiskunta
Nascan yhteiskunta tunnetaan huonosti, ja tutkijat ovat esittäneet siitä keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Tutkimusta vaikeuttaa se, että Nascan kulttuuri tunnetaan pääosin hautausmaista. Asutuskeskuksia ja arkkitehtuuria on säilynyt hyvin heikosti. Todennäköisesti yhteiskunta muistutti muita Andien rannikkotasangon kulttuureja.[1]
Talous perustui Perun rannikon jokilaaksojen kasteluviljelyyn. Kastelussa käytettiin maanalaisia akvedukteja (puquio), joiden avulla vesi johdettiin peltojen kanavaverkostoon.[1] Viljelykasveja olivat esimerkiksi papu, pullokurpitsa, lukuma, kurkku ja chili.[2] Myös kalastus oli tärkeä elinkeino.[14] Kalastusvälineinä käytettiin kanootteja, verkkoja ja onkia. Lisäksi pyydystettiin merilintuja ja jokirapuja. Lihaa saatiin myös laamoista, koirista, ketuista, toukista ja käärmeistä.[2]
Nasca-kauden alussa ihmiset asuivat pienissä kyläyhteisöissä viljelysmaiden lähettyvillä. Loppuvaiheessa monet kylistä hylättiin, kun väestö asettui suuriin asutuskeskuksiin.[13] Viiden laakson alueelle ulottunut aineellinen kulttuuri oli huomattavan yhtenäinen, mikä viittaa valtiomaiseen hallintoon tai pieneen imperiumiin. Kuvataiteessa esiintyy usein soturihahmoja tai irtopäitä, joten poliittinen valta ilmeisesti perustui sotilaallisiin valloituksin.[1]
Nascan kulttuurin keskus oli Nascan laaksossa sijaitseva Cahuachi, missä on suuri pyramidi ja muita uskonnollisia rakennuksia. Kyseessä ei todennäköisesti ollut varsinainen kaupunki vaan seremoniakeskus. Jos Nasca oli yhtenäinen valtio, pääkaupunkiin olisi todennäköisesti syntynyt pysyvää asutusta. Luultavammin Nasca olikin varhaiselle horisontille ominainen päällikkökunta, jota papit hallitsivat.[1]
Vainajat haudattiin suuriin hautausmaihin. Usein ruumis muumioitiin ja käärittiin kankaisiin ja laskettiin lopuksi pyöreään hautakammioon, jonka katossa oli aukko.[13] Uhrilahjojen antamiseen tarkoitetuista lippaista on löydetty muumioituja irtopäitä. Mestaamisen jälkeen päästä poistettiin aivot, ja suu sidottiin kiinni langalla ja okailla. Otsaan tehtiin reikä, josta työnnettiin köysi pään kantamista varten.[1] Monet voitonmerkkipäistä olivat sotavankeja, mutta irtopäiden joukossa on myös naisia ja lapsia, jotka ilmeisesti uhrattiin uskonnollisissa menoissa.[2]
Remove ads
Aineellinen kulttuuri
Nascan taide on monipuolista. Se esittää sekä realistiseen mutta yksinkertaiseen tyyliin kuvattuja tosimaailmaan aiheita että monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia mytologisia kohtauksia. Yksinkertaiset kuvat esittävät usein papuja, maissia, chiliä, kaktuksia ja muita kasveja sekä kissapetojen, lintujen, kalojen ja kamelien kaltaisia eläimiä. Ihmiset kuvataan arkisissa toimissaan kalastamassa, maatöissä tai sotimassa. Toistuva kuva on sotavangin tai ihmisuhrin irtopää.[1] Realistisista aiheistaan huolimatta kuvat ovat tyyliteltyjä ja usein tarkoituksellisen kulmikkaita.[3]
Uskonnollis-myyttiset kuvat esittävät yliluonnollisia olentoja, joissa yhdistyy ihmisen, kissapetojen, käärmeiden, lintujen ja miekkavalaan piirteitä. Useiden eri olentojen piirteitä yhdistelevät kuvat muistuttavat Chavínin kulttuurin taidetta. Nascan kulttuurissa niillä ilmeisesti oli sodankäyntiin ja hedelmällisyyteen liittyvä merkitys. Joissain kohtauksissa olennot edustavat ehkä pappeja, joiden tiedetään pukeutuneen niitä muistuttaviin asuihin ja esittäneen rituaaleissa jumalan roolia.[1]
Keramiikka edustaa Paracasin kulttuurin jatkumoa ja jaetaan yhdeksään tyylikauteen.[13] Nasca 1:n saviastioita luonnehtii realismi. Tämä kehittyi huippuunsa vaiheissa 2–4. Vaiheessa 5 ilmestyi yliluonnollisia aiheita, muun muassa Auringon säteitä. Tämä oli siirtymäkautta vaiheisiin 6–7, jolloin taiteessa suosittiin sotilaallisia aiheita ja pohjoisen Mochen kulttuurin vaikutus oli voimakasta.[15] Esineet maalattiin jopa kuudellatoista eri värillä, jotka kiinnitettiin saveen polttamalla.[13] Keramiikka oli Andien monivärisintä.[16] Pohjaväri on yleensä valkoinen tai punainen, ja hahmot on rajattu mustalla maalilla. Alkuvaiheen saviesineet olivat yleensä päältä avoimia kulhoja tai kaksiputkisia pulloja. Myöhemmin alettiin valmistaa monenlaisia astioita, jotka joskus muovattiin esittäväksi taiteeksi.[3] Nascan loppuvaiheen keramiikassa oli vuoristokulttuurien vaikutusta, eikä se teknisesti noussut aiempien vaiheiden tasolle. Koristelu oli abstraktia.[2]
Miniatyyrikeramiikka oli koristeltu isompien saviesineiden tapaan. Kyse oli ehkä leluista tai varta vasten hautalahjoiksi valmistetuista esineistä.[2]
Nascan kulttuurin tunnetuin saavutus on Nascan linjat.[13] Ne ovat erittäin suuria maahan piirrettyjä kuvia, jotka esittävät Nascan mytologiaan liittyviä aiheita tai geometrisiä muotoja. Kuvat on luotu poistamalla aavikon pinnan tummat kivet ja sora, jolloin alta paljastuu vaaleampi maakerros. Nascan linjojen alue on yli 500 neliökilometrin laajuinen. Niiden käyttötarkoitusta ei tunneta, mutta kuvilla oli todennäköisesti uskonnollinen merkitys.[1]
Kankaita valmistettiin punomalla kuteita ja loimia.[2] Myös niissä toistui Nascan taiteelle ominainen kuvasto.[1] Yksinkertainen kudos voitiin koristella kirjomalla siihen kohokuvio. Kankaat värjättiin kirkkain värein ja niiden yhdistelmin. Suurissa kangasviitoissa näkyy vuoriston Wari-kulttuurin vaikutus. Niiden valmistuksessa käytettiin solmintaa ja ne koristeltiin ompelemalla kuteeseen sulkia.[2]
Haudoista on löydetty paljon erilaisia keraamisia puhallinsoittimia, rumpuja, helistimiä ja pillejä. Ilmeisesti musiikilla oli tärkeä asema uskonnollisissa menoissa.[2]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads