Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue

Lopettanut Jääkiekkomaajoukkue From Wikipedia, the free encyclopedia

Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue
Remove ads

Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue, tunnettu myös lempinimellä Punakone, edusti Neuvostoliittoa kansain­välisissä jääkieko-otteluissa vuosina 1951–1991. Se liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1952[1]. Neuvosto­liitto hallitsi kansain­välisiä jää­kiekko­kenttiä ylivoimaisesti[2]. Joukkue voitti seitsemän olympia­kultaa ja 22 maailman­mestaruutta. Neuvosto­liiton jää­kiekko­maa­joukkueen jäsenet olivat käytännössä ammattilaisia ja tunsivat toistensa peli­tyylit, joten heidän yhteis­pelinsä toimi toisinaan erittäin hyvin. Samaan aikaan muut jääkiekon suurmaat eivät saaneet käyttää NHL-ammattilaisiaan maajoukkueissaan. Tämän vuoksi vuosina 1963–1991 joukkue jäi maailmanmestaruuskisoissa vain kuudesti ilman kultamitalia. Neuvostoaikana jää­kiekko­valmennus oli ammattimaista. Tästä kertoo se, että maa­joukkue­pelaajat harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa lähes eristyksissä baza-leirillä ja viettivät vain yhden täyden kuukauden perheensä parissa.[3]

Pikafaktoja Neuvostoliitto, Ensimmäinen ottelu ...
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pikafaktoja Mitalit, Maa: Neuvostoliitto ...

Neuvosto­liiton hajottua vuonna 1991 joukkue koottiin vielä kerran yhteen vuoden 1992 talvi­olympialaisia varten. Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY voitti kilpailuissa kultaa.

Remove ads

Historia

Ensimmäisen pelinsä Neuvostoliitto pelasi Itä-Saksaa vastaan Berliinissä vuonna 1951 voittaen pelin maalein 23–2. Neuvostoliiton oli määrä osallistua vuoden 1953 maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta se jäi pois loukkaantumisten vuoksi[4]. Ensimmäisen kerran arvo­kisoihin joukkue osallistui Tukholmassa vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin voittaen maailman­mestaruuden[4]. Joukkue voitti kaikki muut ottelunsa, mutta pelasi yhden tasa­pelin isäntämaa Ruotsin kanssa. Neuvostoliittoa valmensi turnauksessa Arkadi Tšernyšov. Ensimmäistä kertaa olympialaisiin Neuvostoliitto osallistui Cortina d'Ampezzossa vuonna 1956 voittaen olympia­kultaa[4]. Ensimmäisen kerran Neuvosto­liitto järjesti maailman­mestaruuskilpailut vuonna 1957 Moskovassa. Kisa­isännät hävisivät ratkaisevan viimeisen pelin 60 000 katsojan edessä Ruotsille.

Vuoden 1962 kisoja joukkue boikotoi, koska turnaus järjestettiin Yhdys­valloissa. Välivuoden jälkeen valmentaja­kaksikoksi tuli Anatoli Tarasov ja Arkadi Tšernyšov. He johdattivat joukkueen ennätyksellisesti yhdeksään peräkkäiseen maailman­mestaruuteen. Ennätysvuodet olivat 1963–1971[4]. Heidän valmentaja­kautenaan Neuvosto­liitto voitti myös kolme olympia­kultaa. Siitä huolimatta heidät erotettiin vuoden 1972 talvi­olympialaisten jälkeen. Heidän seuraajakseen valittiin Vsevolod Bobrov, joka valmensi Neuvosto­liittoa vuoden 1972 maailmanmestaruuskisoissa. Niissä joukkue jäi hopealle isäntämaa Tšekkoslovakian voittaessa kultaa. Bobrov valmensi joukkuetta myös syksyn Summit Seriesissä, jossa Neuvosto­liitto hävisi niukasti Kanadalle. Neuvosto­liitto palasi seuraavana keväänä kulta­mitali­kantaan voittaen heti kolme maailman­mestaruutta peräkkäin.

Vuosien 1975 ja 1976 maailman­mestaruuskisoissa joukkuetta valmensi Boris Kulagin, jolloin joukkue saavutti kultaa ja hopeaa. Innsbruckin talvi­olympialaisissa vuonna 1976 hän valmensi Neuvosto­liiton olympia­kultaan, mutta saman vuoden Kanada-cupissa joukkue sijoittui kolmanneksi.

Tihonovin aika

Viktor Tihonov nimitettiin joukkueen valmentajaksi kesällä 1977 sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli jäänyt kolmanneksi vuoden 1977 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian ja Ruotsin jälkeen. Vuosina 1963–1976 Neuvostoliitto olikin voittanut joka vuosi kultaa joko maailmanmestaruuskilpailuista tai olympialaisista[5].

Vuosina 1978–1983 Neuvostoliitto voitti viisi maailmanmestaruutta ja vuoden 1981 Kanada-cupin. Ainoat arvokisat, jotka tuottivat joukkueelle pettymyksen olivat Lake Placidin talviolympialaisten 1980 loppusarjan tunnettu Miracle on Ice -ottelu, jossa Yhdysvallat voitti hallitsevan olympiavoittajan maalein 4–3 ja Neuvostoliitto jäi hopealle. Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984 Neuvostoliitto voitti olympiakultaa puhtaalla pelillä, voittaen kaikki pelinsä. Saman vuoden Kanada-cupissa joukkue voitti alkusarjan ja sai vastaansa välierässä kisaisäntä Kanadan, jolle Neuvostoliitto hävisi jatkoajalla lukemin 3–2, Neuvostoliitto oli turnauksessa lopulta kolmas. Vuoden 1985 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakiassa joukkue voitti pronssia kisaisäntien viedessä maailmanmestaruuden, mutta Euroopan-mestaruuden voitti kuitenkin Neuvostoliitto.

Vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailut olivat Moskovassa. Kisaisännät voittivat kultaa kahden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1987 Itävallan kisoissa Neuvostoliitto jäi kisoissa hopealle. Saman vuoden Kanada-cupissa Neuvostoliitto kohtasi kolmiosaisessa loppuottelusarjassa Kanadan. Neuvostoliitto hävisi ratkaisevan viimeisen ottelun lukemin 6–5.

Remove ads

Syntyneitä joukkueita

Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneita joukkueita:

Remove ads

Saavutukset arvokisoissa

Olympialaiset

Maailmanmestaruuskisat

* Ne vuosiluvut, joina Neuvostoliitto oli kisaisäntänä, on lihavoitu.

Kanada-cup

Pelaajia

Thumb
Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue pelasi Kanadassa vuonna 1967.
Remove ads

Valmentajia

Tilastot

Eniten tehopisteitä tehneet pelaajat, kun mukaan lasketaan ainoastaan olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, Kanada-cupit ja vuoden 1972 Summit Series:

  1. Valeri Harlamov 199 tehopistettä
  2. Aleksandr Maltsev 198 tehopistettä
  3. Boris Mihailov 180 tehopistettä
  4. Vladimir Petrov 176 tehopistettä
  5. Sergei Makarov 172 tehopistettä

Kokoonpanoja

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads