Noricum

Noricum (lat. Provincia Noricum) oli Rooman valtakunnan provinssi, joka käsitti alueen pääosin nykyisissä Itävallassa ja Etelä-Saksassa.^[1][2][3]

Noricum Provincia Noricum
Rooman provinssi
Noricumin provinssin alue vuonna 125.
Valtio	Rooman valtakunta
Nykyinen valtio/alue	Itävalta, Saksa (Baijeri), Slovenia
Perustettu	n. 41/54
Hallinto
– hallinnon tyyppi	keisarin provinssi
– hallinnollinen keskus	Virunum ja Lauriacum
Infobox OK

Maantiede

Noricum oli yksi Rooman Keski-Euroopan provinsseista enimmäkseen nykyisen Itävallan alueella. Noricumiin kuuluivat osapuilleen nykyiset Itävallan osavaltiot Kärnten, Steiermark ja Salzburg sekä suurelta osin Ylä-Itävalta ja Ala-Itävalta Wienin länsipuolella. Lisäksi siihen kuului kaakkoisin osa nykyisestä Saksan Baijerista sekä osa nykyisestä Sloveniasta. Provinssin, kuten koko Rooman valtakunnan, pohjoisrajana oli Tonava-joki (lat. Danuvius).^[4] Provinssin alue oli Alppien vuoriston itäosaa. Alueella kulkee vedenjakajana toimiva vuorijono Hohe Tauern.

Noricumin länsipuolella sijaitsi Raetian provinssi, itäpuolella Pannonia superiorin provinssi ja kaakkoispuolella Dalmatian provinssi. Etelässä ja lounaassa Noricum rajoittui valtakunnan sydänmaahan Italiaan, mutta pohjoisessa, Tonavan takana, naapurina oli valtakuntaan kuulumattomia heimoja.^[2][4] Provinssin hallinnollinen keskus oli Virunum ja välillä Lauriacum.

Kaupunkeja

Limes norico-pannonici eli Rooman linnoitettu valtakunnanraja (limes) Noricumin ja Pannonian alueilla.

Noricumin roomalaisaikaisia kaupunkeja olivat muun muassa:

• Aguontum
• Arlape
• Artobriga
• Celeia
• Juvavum
• Lauriacum
• Lentia
• Ovilava
• Sebatum
• Solua
• Teurnia
• Trigisamum
• Virunum
• Vocarium

Historia

Muinaisaika

Alueen alkuperäisväestöä ovat ilmeisesti olleet illyrialaisten sukulaiskansat, jotka sittemmin joutuivat kelttien alamaisiksi. Noin vuonna 200 eaa. nämä kansat yhdistivät voimansa Noricumin kuningaskunnaksi.^[5] Kelttiheimoista tärkein oli tauriscit, joiden mukaan alueen Hohe Tauern -vuorijono on nimetty. Tauriskeja roomalaiset näyttävät kutsuneen nimellä norikit heidän pääkaupunkinsa Noreian mukaan. Kaupunki antoi nimensä koko alueelle. Lähellä on myös nykyinen Hallstattin kylä, josta esiroomalainen Hallstattin kulttuuri on saanut nimensä.

Kimbrien ja teutonien hyökkäyksen ja vuoden 100 eaa. jälkeen Noricumilla oli kiinteämmät yhteydet roomalaisiin, mutta se säilytti silti itsenäisyytensä. Kansalaissotien aikaan norikit sekaantuivat mielellään Rooman sisäpolitiikkaan, vuonna 48 eaa. he liittyivät Julius Caesarin puolelle sisällissodassa Pompeiusta vastaan. Vuonna 16 eaa. norikit kampanjoivat taas Rooman valtakunnan silloisessa pohjoisosassa, mutta valtakunta nähtävästi sai heistä yliotteen rauhanomaisin keinoin. Rooma liitti koko Noricumin itseensä vuonna 15 eaa.^[2]

Roomalaisaika

Roomalaisvalta otettiin hyvin vastaan, ja Tonava vakiintui nopeasti luonnolliseksi rajaksi, jota ei ylitetty suuntaan eikä toiseen. Alkuvuosikymmeninä Noricum nautti itsehallinnollista asemaa ylläpitäen kuningaskunnan rakenteita; se oli tuolloin regnum Noricum. Noricumia tosin kutsuttiin alusta alkaen provinssiksi, mutta pitkään se ei näkynyt hallinnossa millään tavalla. Lopullisesti siitä teki provinssin keisari Claudius vuonna 41–54.^[5]

Provinssi oli olemassa muun muassa keisari Trajanuksen kauden lopussa vuonna 117 Rooman ollessa laajimmillaan.^[1] Niinä vuosisatoina, joina Noricum oli Rooman provinssi, rakennettiin sinne laaja roomalaisten valtateiden verkosto, josta on vieläkin jäänteitä. Keisari Antoninus Piuksen aikaan alueelle sijoitettiin roomalainen legioona, ja 170-luvun sodissa markomanneja vastaan Noricumin legioonat joutuivatkin puolustamaan Italiaa pohjoisen germaanien hyökkäykseltä keisari Marcus Aureliuksen alaisuudessa.

Keisari Diocletianuksen hallintouudistuksessa 200-luvun lopulla Noricum jaettiin kahtia Hohe Tauernia myöten. Pohjoispuolesta tuli Noricum ripense (”Ranta-Noricum”, viitaten Tonavaan) ja eteläpuolesta Noricum mediterraneum (”Sisämaan Noricum”).^[2]

Näin tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Rooman valtakunta				Länsi-Rooma	Nykyinen alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit n. vuoteen 293 saakka			Myöhäisroomalaiset provinssit
			n. vuosina 293–395[sel 1]	n. vuodesta 395[sel 2]
Noricum vuodesta 41/54 (vallattu 16 eaa.)			Noricum ripense		(Baijeri eteläinen)
			Noricum mediterraneum		(Itävalta läntinen)
Selitykset Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

Rooman valtakunnan hajottua ja Länsi-Rooman romahdettua 400-luvulla tuli entisestä Noricumista germaanien, slaavien ja avaarien taistelutannerta. Frankkivaltakunnan laajetessa siitä tuli Kaarle Suuren valtakunnan itäisin vielä kiinteästi valtakuntaan kuulunut osa.