Olympique Lyonnais

Olympique Lyonnais (lyh. OL) on ranskalainen jalkapalloseura Lyonista. Seura pelaa Ranskan korkeimmalla sarjatasolla Ligue 1:ssä. Seura on perustettu vuonna 1950, kun se irtautui vuonna 1899 perustetusta rugby- ja jalkapalloseura Lyon Olympiquesta. Seuran kotikenttä on Parc Olympique Lyonnais.^[3]

Olympique Lyonnais
Koko nimi	Olympique Lyonnais
Lempinimet	Les Gones (lapset) Les Rhodaniens (rhônelaiset) Les Rouge et Bleu (sinipunaiset)
Perustettu	1950
Kaupunki	Lyon, Ranska
Kenttä	Groupama Stadion
– kapasiteetti	59 186[1]
Sarja	Ligue 1
Sarjataso	1.
Omistaja	John Textor[2]
Päävalmentaja	Paulo Fonseca
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Olympique Lyonnais eli kulta-aikansa 2000-luvun alussa, jolloin se saavutti ennätyksellisen seitsemän peräkkäistä Ligue 1 -mestaruutta. Tämä on edelleen pisin voittoputki Euroopan huippusarjoissa. Tällä aikakaudella sanat Lyon ja Gerland, eli seuran silloinen kotistadion, muodostuivat käytännössä ranskalaisen jalkapallon synonyymeiksi.^[4] Seura on lisäksi voittanut Ranskan cupin 5 kertaa ja Ranskan liigacupin kerran.^[5]

Historia

Seuran perustaminen ja alkuvuodet

Olympique Lyonnais perustettiin vuonna 1950. Seura syntyi, kun ryhmä vaikuttajia päätti irtautua Lyon Olympique Universitairesta, monialaisesta urheiluseurasta, johon kuului myös rugbyseura.^[6]

Uusi jalkapalloseura aloitti toimintansa Ranskan toiselta sarjatasolta. 1960-luvulla Lyon saavutti ensimmäiset merkittävät menestyksensä voittamalla Ranskan cupin vuosina 1964 ja 1967. Tällöin seura teki myös nimensä tunnetuksi kansainvälisesti, edeten Cup-voittajien cupin välieriin kaudella 1963–1964, jossa se hävisi myöhemmin voittajaksi kruunatulle Sporting CP:lle. Vuonna 1973 Lyon voitti kolmannen Ranskan cupinsa. Kuitenkin vasta 1980-luvun lopulla Lyon vakiinnutti paikkansa Ranskan korkeimmalla sarjatasolla, Ligue 1:ssä.^[6][4]

Jean-Michel Aulasin aikakausi

1970- ja 1980-luvut olivat seuralle hiljaisempaa aikaa, mutta merkittävä käänne tapahtui vuonna 1987, kun liikemies Jean-Michel Aulas otti seuran johtoonsa. Aulas laati kunnianhimoisen suunnitelman tehdä Lyonista sekä Ranskan että Euroopan huippuseura. Kahden vuoden kuluttua omistajanvaihdoksesta joukkue pelasi jo UEFA-cupissa.^[6][4]

Aulas investoi seuraan merkittäviä summia, mutta lopulta Lyonin nousu ranskalaisen jalkapallon huipulle perustui erityisesti seuran omiin junioreihin. Vuonna 2002 Lyon voitti ensimmäisen Ligue 1 -mestaruutensa. Tästä alkoi ennennäkemätön hallintakausi, jonka aikana seura voitti seitsemän peräkkäistä liigamestaruutta (2002–2008). Vuonna 2008 Lyon saavutti myös kaksoisvoiton voittamalla Ranskan cupin PSG:tä vastaan. Ennätysmenestykseen vaikuttivat onnistuneet hankinnat kuten Juninho Pernambucano ja Michael Essien sekä omat nuoret lupaukset kuten Karim Benzema ja Sidney Govou.^[6][4]

Toimintatapojen muutos ja haasteet

Menestyksen myötä seuran toimintastrategia muuttui. Lyon alkoi hankkia pelaajia sadoilla miljoonilla euroilla, mikä osoittautui lopulta kohtalokkaaksi päätökseksi. Tämän seurauksena seura menetti asemansa ranskalaisen jalkapallon huipulla.^[6]

Nykyisin Lyon on palannut alkuperäiseen strategiaansa ja keskittyy jälleen omien junioreiden kehittämiseen. Vaikka seuralla on ollut vaikeuksia horjuttaa Paris Saint-Germainin asemaa Ranskan huipulla, se on vakiinnuttanut paikkansa maan toiseksi parhaana joukkueena. Vuonna 2014 Lyon oli kasvattanut lähes eniten pelaajia Euroopan viiteen suurimpaan jalkapalloliigaan. Vain FC Barcelona oli onnistunut tässä paremmin, mikä osoittaa seuran juniorityön korkean tason.^[6]

Kaudella 2009–2010, mestaruusputken päätyttyä, Lyon eteni yllättäen Mestarien liigan välieriin voitettuaan muun muassa Real Madridin ja ranskalaisen kilpakumppaninsa Bordeaux'n. Välierissä Bayern München osoittautui kuitenkin liian vahvaksi vastustajaksi.^[4]

Vuonna 2012 Lyon voitti viidennen Ranskan cupinsa. Vaikka seura ei ole sen jälkeen lisännyt pokaaleja kokoelmaansa, se on säilyttänyt asemansa Ranskan huippuseurojen joukossa. Vuonna 2016 Lyon muutti uudelle Parc Olympique Lyonnais-stadionille, mikä on vahvistanut seuran tavoitetta palata takaisin Ranskan jalkapallon huipulle.^[4]

Saavutukset

• Ligue 1 : 7 (2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008)
• Ligue 2 : 3 (1951, 1954, 1989)
• Ranskan cup : 5 (1964, 1967, 1973, 2008, 2012)
• Ranskan liigacup : 1 (2001)
• Ranskan supercup : 8 (1973, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2012)
• Intertoto Cup : 1 (1997)

Edustusjoukkue

Päivitetty 11. huhtikuuta 2025.^[7]

Maalivahdit

01 Lucas Perri

40 Rémy Descamps

50 Lassine Diarra

Puolustajat

03 Nicolás Tagliafico

16 Abner

19 Moussa Niakhaté

20 Saël Kumbedi

22 Clinton Mata

27 Warmed Omari (lainalla Rennesistä)

55 Duje Ćaleta-Car

98 Ainsley Maitland-Niles

Keskikenttäpelaajat

04 Paul Akouokou

07 Jordan Veretout

08 Corentin Tolisso

15 Tanner Tessmann

23 Thiago Almada (lainalla Botafogosta)

31 Nemanja Matić

Hyökkääjät

10 Alexandre Lacazette (C)

11 Malick Fofana

18 Rayan Cherki

29 Enzo Molebe

37 Ernest Nuamah

69 Georges Mikautadze

Päävalmentajat 1950–

• 1950–12/1954 Oscar Heisser
• 12/1954–1955 Julien Darui
• 1955–1959 Lucien Troupel
• 1959–1961 Gaby Robert
• 1961–1962 Manu Fernandez
• 1962–1966 Lucien Jasseron
• 1966–1968 Louis Hon
• 1968–2/1976 Aimé Mignot
• 2/1976–1980 Aimé Jacquet
• 1980–11/1981 Jean-Pierre Destrumelle
• 11/1981–2/1982 Vladimir Kovacevic
• 2/1982–1984 Robert Herbin
• 1984–10/1987 Robert Nouzaret
• 10/1987–3/1988 Denis Papas
• 3/1988–6/1988 Marcel Leborgne
• 6/1988–1993 Raymond Domenech
• 1993–1995 Jean Tigana
• 1995–10/1996 Guy Stéphan
• 10/1996–2000 Bernard Lacombe
• 2000–2002 Jacques Santini
• 2002–2005 Paul Le Guen
• 2005–2007 Gérard Houllier
• 2007–2008 Alain Perrin
• 2008–2011 Claude Puel
• 2011–2014 Rémi Garde
• 2014–12/2015 Hubert Fournier
• 12/2015–2019 Bruno Génésio
• 7–10/2019 Sylvinho
• 10/2019–2021 Rudi Garcia
• 2021–10/2022 Peter Bosz
• 10/2022–9/2023 Laurent Blanc
• 9/2023 Jean-François Vulliez
• 9/2023–11/2023 Fabio Grosso
• 11/2023–1/2025 Pierre Sage
• 1/2025– Paulo Fonseca