Organometalliyhdisteet

Organometalliyhdisteet ovat metalliatomin sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, joissa metalli on sitoutunut hiileen. Metalli voi olla jokin pääryhmien metalleista tai siirtymämetalli. Tyypillisiä organometalliyhdisteitä ovat esimerkiksi Grignardin reagenssit ja organolitiumyhdisteet.^[1][2][3]

n-Butyylilitium, joka on organometalliyhdiste. Neljä litium-atomia muodostavat violetin tetraedrin, johon on kiinnittynyt neljä butyyliryhmää (hiili mustalla, vety valkealla).

Koska, metallit ovat tyypillisesti elektropoditiivisempia kuin hiili, on organometalliyhdisteissä hiilellä osittainen negatiivinen varaus ja organometalliyhdisteet ovat usein hyvin reaktiivisia nukleofiileja. Organometalliyhdisteet usein reagoivat helposti ja voimakkaasti myös hapen ja kosteuden kanssa. Reaktiivisimpia ovat organoalkalimetallit ja vähiten reaktiivisia tinan tai lyijyn organometalliyhdisteet.^[2][3]

Orgonometalliyhdisteitä käytetään reagensseina ja katalyytteinä useissa orgaanisen kemian synteeseissä.^[2][3]

Organometalliyhdisteet ovat usein hermostolle myyrkyllisiä^[1]. Ympäristömyrkkyinä organometalliyhdisteet ovat ongelmallisia, koska ne tavallaan kerääntyvät eliöihin niiden omaa rakennetta muistuttaen, kuten tetraetyylilyijy ja metyylielohopea. Yleisimmin näissä myrkyissä on elohopeaa, lyijyä, tinaa tai arseenia.