Orihon

Orihon (jap. 折本, kirjaimellisesti ’taittokirja’) oli haitarimaisesti sidottu kirja. Sidontatyyppi on lähtöisin Kiinasta, mutta siitä tuli yleinen Japanissa, jossa sitä käytettiin ilmeisesti jo Heian-kaudella. Perinteisesti orihon-kirjoina julkaistiin buddhalaisia tekstejä ja Edo-kauden ukiyo-e-tyylisuunnan kuva-albumeita, joita kutsuttiin nimellä e-hon.^[1]

Esimerkki orihon-kirjasta. Tukeviin kansiin sidotut yhteen liimatut sisälehdet avautuvat haitarimaisesti.

Ukiyo-e-albumeissa painettiin yleensä kaksitoista ōban-koon (noin 26,5 × 39 cm) kuva-arkkia. Jokainen arkeista taitettiin niin, että kuva jäi taitoksen sisäpuolelle. Taitoksen raja tuli kuvan keskelle pystyyn. Kuvat liimattiin yhteen takapuolen ulkoreunasta, jolloin ne taittuivat siististi haitarimaisesti kokoon. Sekä etu- että takakansi ovat tukevampaa paperia tai kartonkia. Kun kirja avattiin katselua ja lukemista varten, koko aukeama tai kuva avautui siististi ja saumattomasti.^[2] Ukiyo-e-albumeissa oli kuvien lisäksi yleensä muutama sivu tekstiä joko ennen kuvia tai niiden jälkeen.^[3]

Orihon oli merkittävä uudistus ukiyo-e-kuvakirjoissa, sillä se mahdollisti entistä suurempien kuvien kokoamisen kuvasarjoiksi. Aiemmin fukurotoji-tekniikalla sidottujen kirjojen keskisauma oli vaikeuttanut ukiyo-e-kuvittajien työtä. Yksittäisistä arkeista koostuvissa orihon-kirjoissa käytettiin usein erikoispainotekniikoita ja laadukkaita materiaaleja. Orihon-albumien kulta-aika oli 1770-luvulta 1790-luvulle. Myöhemmin moniväripainetut fukuritoji-sidotut kuvakirjat korjasivat orihon-albumit.^[4]