Paksujoki

Paksujoki (^[4][5] ven. Паша́, Paša) on Venäjällä Leningradin alueella virtaava 242 kilometriä pitkä Syvärin sivujoki, joka muodostaa pääosan sen 269 kilometriä pitkästä pääuomasta.^[1][3][b]

Paksujoki Паша, Paša
Paksujokea syksyllä
Maanosa	Eurooppa
Maat	Venäjä
Alue	Leningradin alue
Piiri	Olhava, Tihvinä
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Nevan vesistö
Valuma-alue	Paksujoen valuma-alue
Pinta-ala	6 650 km² [1]
Pääuoman pituus	269 km [a]
Pääuoman osuudet	Paksujoki ←Uljanitsa
Yhtyy	Syväri
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Paksujärvi
	60.0201°N, 34.5139°E
Laskupaikka	Sviritsa
	60.4778°N, 32.9186°E
Sivu-uomat	Rybežka, Kondega, Šižnja, Kapšajoki, Javosma
Taajamat	Sviritsa, Paša, Gorka, Šugozero, Pašozero
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	115,9 m
Laskukorkeus	4,8 m [2]
Korkeusero	111 m
Pituus	242 km [1]
Keskileveys	10 – 260 m [3]
Kaltevuus	0,46 m/km
Keskivirtaama	70 m³/s [3]
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Joen kulku

Paksujoki virtaa Leningradin alueen itäosassa Tihvinän ja Olhavan piirien lävitse ensin luoteeseen ja sitten lounaaseen. Se saa alkunsa saa alkunsa Paksujärvestä (Пашозеро, Pašozero), jonka rannoilla sijaitsevat kylät Pašozero ja Birjutšovo (Бирючово). Joki virtaa ensin etelään, jolloin siihen yhtyy koillisesta tuleva Puzoja (Пузоя), ja jonka jälkeen se saapuu viljeltyyn laaksoon, jossa sijaitsee esimerkiksi Andronnikovon (Андронниково) kylä. Kylien peltoalueella Paksujokeen yhtyvät idästä tuleva Bolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица) ja sen sivujoet, sekä pohjoisesta tuleva Tšorjana (Чёрная).^[3][c]

Paksujoki jatkaa laaksoa myöten kohti länttä ohittaen Šugozeron kylän läheltä. Joki on alkanut meanderoida voimakkaasti. Mutkia on oikaistu ihmisen toimesta, mutta joesta on myös irtautunut sivulle jääneitä juoluoita. Šugozeron lähellä sijaitsee kaksi järveä. Suurempi on nimeltään Šugozero ja pienempi Sredneje (Среднее). Paksujokeen yhtyy täällä kaakosta tulevat Verhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца) ja Nižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца), sekä pohjoisesta tuleva Pit (Пить) ja Šugozerosta alkava alkava Šuiga (Шуйга).^[3][c]

Paksujoki saa seuraavalla osuudella paljon lisävettä ja sen vuoksi joki levenee selvästi. Ensin siihen yhtyy idästä toiseksi suurin sivujoki Javosma (Явосьма) ja 20 kilometriä myöhemmin koillisesta tuleva suurin sivujoki Kapšajoki. Noin 60 kilometriä Andronnikovosta se saapuu Gorkaan. Joki tekee täällä Tihvinän piirin Novoje Selon kylän lähellä käännöksen kohti pohjoista ja myöhemmin se tekee Olhavan piirin Borin kylän lähellä kaarteen kohti luodetta. Jokivarressa sijaitsevat kylät Koskovo ja alempana Paša. Paksujoki yhtyy Syväriin Sviritsan taajaman lähellä noin 8 kilometriä ennen Syvärin suistoaluetta.^[1][3][c]

• 
  Avraam Melnikovin suunnitteleman kirkon silhuetti Pašan liepeillä
• 
  Juolua Paksujoen keskijuoksulla

Vesiliikenne

Syvärillä purjehtii vilkas Venäjän sisäinen laivaliikenne. Myös Paksujoki on purjehduskelpoinen alajuoksun 25 ensimmäistä kilometriä. Laatokan ohittava Laatokan kanava alkaa Paksujoen suistosta.^[1][3]

Hydrologia

Valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä ja joen keskivirtaama alajuoksulla on noin 70 kuutiometriä sekunnissa (tai 69,2 m³/s ^[6]). Joen virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja suurimman virtaaman aiheuttavat kevättulvat, joiden virtaama voi yltää 1 200 kuutiometriin sekunnissa ^[b]. Joen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja sen vesi on kirkasta, joten joen pohja näkyy koko joen matkalta. Joen pohja on enimmäkseen hiekkapohjaista tai kivikkoista. Kivikkoisilla osuuksilla esiintyy myös kalkkikivilaattoja. Joen rannat ovat yleensä jyrkkäreunaisia. Se jäätyy yleensä marraskuussa ja jäidenlähtö tapahtuu huhtikuun loppupuoliskolla.^[3]

Luontoarvoja

Joki virtaa havu- ja sekametsävyöhykkeellä. Metsätaipaleet katkaisevat pienialaiset peltoalat ja yksittäiset pienet kylät. Metsien yleisiä puulajeja ovat kuusi, mänty, koivu, pihlaja, haapa, leppä ja paju. Joen kalasto on rikas ja joessa viihtyvät ainakin kuha, lahna, hauki, monni, toutain ja lohi. Kalastuksen lisäksi joella harrastetaan laskemista kumiveneen.^[3][c]

Historiaa

Joen nimi juontuu ilmeisesti itämerensuomalaisesta sanasta ”paksu”.^[6] Paksujoen ja sen sivujokien varrelta on löydetty runsaasti 800–1200-lukujen vaiheilla rakennettuja hautakumpuja. Hautakumpuja on tutkittu 140 eri hautapaikalta yhteensä noin 600. Löytöjen perusteella ne arvellaan kuuluneen suomalais-skandinaviselle väestölle, jonka hautarituaalit alkoivat ensin polttohautauksilla ja muuttuneen myöhemmin ruumaishautaukseksi. Asukkaista olisi myöhemmin muodostunut vepsäläisiä ja inkeriläisiä. Hautakumpujen levinneisyys kattaa Syvärin, Ojatin, Paksujoen ja Säsjoen. Paksujoen sivujoen Kapšan yläjuoksulla on vepsäläisten vanha asuinalue, joka kuuluu Vepsän metsä -luonnonpuistoon.^[7][b]

Paksujoen valuma-alue

Yleistä

Paksujoen valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä. Valuma-alue saa alkunsa matalalta Vepsän ylängöltä, joka on Tihvinän selänteen koillinen jatke. Paksujoen valuma-alue kuuluu laajempaan Nevan vesistöalueeseen, jonka laskujoki Neva laskee Itämeren Suomenlahteen. Vesistöalueen pääuomaan kuuluu Nevan yläpuolella Laatokka, Syväri ja Ääninen. Paksujoki virtaa Syvärin eteläpuolella, jossa valuma-alue sijaitsee Nevan vesistöalueen vedenjakajalla. Paksujoen valuma-alueen kaakkois- ja itäpuolella kohoavan Vepän ylängön takana on laaja Volgan vesistö. Samalta ylängöltä saa alkunsa Ojatti, jonka valuma-alue sijaitsee Pakujoen pohjoispuolella. Valuma-alueen eteläpuolella se kohtaa Säsjoen latvahaarat, mutta lännestä niiden väliin tunkeutuu pienemmän joen Voronežkan valuma-alue.^[c]

Pääuoma

Paksujoki saa alkunsa Paksujärvestä, jonka valuma-alueen pinta-ala on 413 neliökilometriä. Järveen laskee kolme suurta uomaa, joista Uljanitsa (Ульяница) on valuma-alueeltaan 140 neliökilometriä. Uljanitsan pituus on 24 kilometriä. Pääuoman pituudeksi voidaan tämän perusteella laskea 269 kilometriä, kun Paksujärven järvenselkää on kolme kilometriä.^[1][8][9][c]

Sivu-uomat

Paksujoen sivu-uomat on koottu alla olevaan taulukkoon. Samassa taulukossa on lähdejärven Paksujärven laskujoet, joista Uljanitsa muodostaa lyhyen osuuden Paksujoen valuma-alueen pääuomasta. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alapuolella ja tiedot on eritelty kunkin sivujoen osalta oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman nimi suom.	Nimi ven.	Uoman kohta	Etäisyys Syväriltä (km)	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
yhtyy Syväriin sen alajuoksulla
Vikšenga	Vikšenga (Викшеньга)	Olhavan piiri	2	15			2,2,3,2,2,–,–
Kumbito	Kumbito (Кумбито)	Olhavan piiri	10	10			2,2,3,2,2,–,–
Rybežka	Rybežka (Рыбежка)	Olhavan piiri	28	50		322	2,2,3,2,2,–,2
Sjazega	Sjazega (Сязнега)	Olhavan piiri	46	38		236	2,2,3,2,2,–,2
Vihmjaz	Vihmjaz (Вихмязь)	Olhavan piiri	47	16			2,2,3,2,2,–,–
Kondega	Kondega (Кондега)	Olhavan piiri	54	44		328	6,2,3,2,2,–,2
Odubja	Odubja (Одубля)	Olhavan piiri	56	15			2,2,3,2,2,–,–
Šižnja	Šižnja (Шижня)	Olhavan piiri	60	53		546	2,2,3,2,2,–,2
Suksa	Suksa (Сукса)	Tihvinän piiri	81	16		153	2,2,3,2,2,–,2
Malaja Pinega	Malaja Pinega (Малая Пинега)	Tihvinän piiri	110	15		93	2,2,3,2,2,–,2
Sapa	Sapa (Сапа)	Tihvinän piiri	125	33		186	2,2,3,2,2,–,2
Pinega	Pinega (Пинега)	Tihvinän piiri	131	23		76	2,2,3,2,2,–,2
Kapšajoki	Kapša (Капша)	Tihvinän piiri	148	115		1 700	5,2,3,2,2,–,2
Javosma	Javosma (Явосьма)	Tihvinän piiri	172	53		837	2,2,3,2,2,–,2
Pit	Pit (Пить)	Tihvinän piiri	183	19		112	2,2,3,2,2,–,2
Šuiga	Šuiga (Шуйга)	Tihvinän piiri	185	3			2,2,3,2,2,–,–
Nižnjaja Paluitsa	Nižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца)	Tihvinän piiri	199	19		67	2,2,3,2,2,–,2
Verhnjaja Paluitsa	Verhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца)	Tihvinän piiri	201	18			2,2,3,2,2,–,–
Tšorjana	Tšorjana (Чёрная)	Tihvinän piiri	215	31		117	2,2,3,2,2,–,2
Bolšaja Pjalitsa	Bolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица)	Tihvinän piiri	224	32		181	2,2,3,2,2,–,2
Puzoja	Puzoja (Пузоя)	Tihvinän piiri	237	20		43	2,2,3,2,2,–,2
Paksujärveltä on Puzojaan matkaa 5 kilometriä
Tšoga	Tšoga (Чога)	Paksujärvi	245	14			2,2,3,2,2,–,–
Urja	Urja (Урья)	Paksujärvi	245	18		76	2,2,3,2,2,–,2
Uljanitsa laskee Paksujärveen
Uljanitsa	Uljanitsa (Ульяница)	Tihvinän piiri	245	24		140	2,2,3,2,2,–,2

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta (^[1]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu Vepsän kielioppikirjasta ^[5], 6 = katsottu Venäjän federaation paikannimestä ^[4]

Järviä

Vepsän ylängöllä on kapea järvivyöhyke, mutta alajuoksu on lähes järvetöntä seutua. Pääuoman varren lähellä sijaitsevat esimerkiksi Pybežskojen (Рыбежское) suojärvi, edellä mainitut Šugozero ja Sredneje sekä lähdejärvi Paksujärvi. Muut järvet ovat pikkujärviä.^[c]