Peninkulma

Peninkulma (lyhenne pnk^[2] tai pk^[3], ruots. mil) on vanha suomalainen pituusyksikkö, jolla nykyisin tarkoitetaan 10 kilometrin^[3] matkaa. Alun perin sen on arvioitu tarkoittaneen noin kuuden kilometrin matkaa^[4], mutta sen pituus on vaihdellut alueittain.^[5]

Hämeen härkätie oli vuonna 1556 Jaakko Teitin mukaan 27 "mil". Väinö Voionmaan mukaan Teitti tarkoitti ns. vanhaa suomalaista peninkulmaa, jolloin Härkätien pituus olisi ollut 162 kilometriä.^[1]

Alkuperäinen noin kuuden kilometrin matkaa tarkoittanut peninkulma eli ns. vanha suomalainen peninkulma, oli käytössä vuoteen 1655 saakka, jolloin Suomessa siirryttiin ns. ruotsalaiseen peninkulmaan, joka oli 10 virstaa eli 10,688 kilometriä.^[6][5]

Vuonna 1887 Suomessa siirryttiin metrijärjestelmään, mutta nimitys peninkulma jäi edelleen käyttöön, vaikka se ei varsinaiseen metrijärjestelmään kuulunutkaan. Metrijärjestelmään siirtymisen yhteydessä peninkulma määriteltiin tasan 10 kilometriksi. Myös Ruotsi-Norjassa vahvistettiin vuonna 1889, että peninkulma oli tasan 10 kilometriä. Suomen nykyinen mittayksikköasetus ei sitä enää tunne.

Käyttö Ruotsissa

Peninkulmaa käytetään Ruotsissa yleisesti puhekielessä. Esimerkiksi moottoriajoneuvojen polttoaineenkulutus ja kilometrimäärä ilmoitetaan lähes poikkeuksetta peninkulmina. Siten ”4 900 mil” ajetulla autolla on ajettu 49 000 km.^[7] Ruotsissa polttoaineenkulutus peninkulmaa kohden, ”milkostnad”, ja kilometrikorvaus, ”milersättning”, esiintyvät termeinä jopa lainsäädännössä. Tiomila on suunnistuskilpailu, jossa on 10 osuutta (tio-), joista jokainen noin 10 km (-mil-).

EU-direktiivi 80/181/ETY, niin sanottu ”mittayksikködirektiivi”, määrää että vuoden 2009 loppuun mennessä jäsenmaiden tulee luopua, tietyille vanhoille jäsenmaille myönnetyin poikkeuksin, SI-järjestelmään kuulumattomista kansallisista mittayksiköistä virallisissa yhteyksissä, mainonnassa, kaupankäynnissä ja niin edelleen.

Sanan etymologia

Peninkulma liittyy koiraan. Sanan alkuosana on vanha koiran nimitys peni. Sanan loppu vaihtelee murteittain: kulma, kuorma, kuulema, kuuluma.

On arveltu, että sana on alkuaan ollut peninkuulema. Se on tarkoittanut matkaa, jonka päähän koiran haukunta kuuluu. Kuorma-loppuiset peni(n)kuorma ja pelikuorma ovat luultavasti peninkuuleman äänteellisiä muunnoksia. Toinen mahdollisuus on, että ne ovat alkuaan tarkoittaneet matkaa, jonka koira jaksaa levähtämättä vetää kuormaansa.^[8]

Katso myös

• Meripeninkulma
• Vanhat suomalaiset mittayksiköt