Perfektionismi

Perfektionismi tarkoittaa psykologiassa joko halua tehdä asiat mahdollisimman hyvin, tai uskomusta, että täydellisyyttä kuuluu tavoitella. Perfektionismin patologiseen eli epäterveenä pidettyyn muotoon kuuluu uskomus, että mitään täydellisyyttä huonompaa ei voi hyväksyä.

Määritelmä

D.E. Hamacheck kuvailee kaksi perfektionismin tyyppiä.

1. Tavallinen perfektionisti saa erittäin todellisen mielihyvän tunteen tunnollisen työskentelyn ponnistuksista.
2. Neuroottinen perfektionisti on kyvytön tuntemaan täydellistä tyytyväisyyttä, koska omasta mielestään hän ei ikinä kykene tekemään mitään tarpeeksi hyvin ansaitakseen tuon tunteen.

Burns kuvaa perfektionistit ihmisiksi, jotka kurkottavat pakonomaisesti ja hellittämättömästi kohti mahdottomia päämääriä, ja jotka mittaavat oman arvokkuutensa ainoastaan tuotannollisuutensa ja ansioidensa perusteella.^[1]

Paul Hewitt ja Gordon Flett valmistivat PSPS-skaalan (Perfectionistic Self-Presentation Scale), joka määrittelee perfektionistisen omakuvan kolme aspektia:

1. Oman täydellisyytensä mainostaminen
2. Sellaisten tilanteiden välttely, joissa kyseinen henkilö saattaisi osoittautua epätäydelliseksi
3. Kyvyttömyys päästä yli asioista, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi.^[2]

Robert Slaney loi Almost Perfect-skaalan, jossa on neljä muuttujaa:

1. Normit ja järjestys (engl. Standards and Order)
2. Suhteet (engl. Relationships)
3. Ahdistuneisuus (engl. Anxiety)
4. Viivyttely (engl. Procrastination)

Se jakautuu mukautuvan ja mukautumattoman perfektionismin välille. Sekä mukautuvat että mukautumattomat perfektionistit saavat korkeat pisteet normeissa ja järjestyksessä, mutta mukautumattomat perfektionistit myös ahdistuneisuudessa ja viivyttelyssä.^[3]

Perfektionismi on yksi kuudestatoista persoonallisuusvaikuttimesta, jotka tunnisti Raymond Cattell. Se saattaa liittyä tunnollisuuteen (Conscientousness) ja neuroottisuuteen (Neuroticism) viidessä tärkeässä persoonallisuuden piirteessä.[lähde?]

Joachim Stoeber ja Kathleen Otto määrittivät perfektionismin vaihtelevat määritelmät ja mitat. Heidän mielestään perfektionismi voidaan jakaa kahteen ulottuvuuteen:

1. Perfektionistiset tavoitteet (positiiviset puolet)
2. Perfektionistiset huolet (negatiiviset puolet)^[4]

Positiiviset puolet

Perfektionismi voi auttaa ihmisen onnistumiseen ja antaa motivaatiota pysyä lujana kohdatessa esteitä ja vaikeuksia. W.C. Rödell sanoo, että positiivisessa muodossa perfektionismi voi antaa energiaa, joka johtaa onnistumisiin.^[5]

Slaneyn huomasi, että mukautuvat perfektionistit saivat matalammat pisteet viivyttelyssä kuin mukautumattomat. Korkealle tähtäävät urheilijat, tutkijat ja taiteilijat usein näyttävät merkkejä perfektionismista. Esimerkiksi Michelangelon perfektionismi saattoi innostaa häntä luomaan mestariteoksia kuten Daavid ja Sikstuksen kappeli. Perfektionismi saattaa lapsilla liittyä lahjakkuuteen.

Negatiiviset puolet

Patologisessa muodossaan perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa. Se voi ottaa viivyttelyn muodon silloin, kun tarkoituksena on lykätä jotain ("en voi aloittaa projektiani ennen kuin tiedän "oikean" tavan toteuttaa sen"), ja itsensä torjumiseen silloin, kun sitä käytetään selittämään huonoa suoritusta, tai kun yritetään saada muilta sympatiaa ja vahvistusta ("on uskomatonta, etten pysty saavuttamaan omia tavoitteitani. Minun täytyy olla todella tyhmä; miksen muuten tätä osaisi?").

Työpaikalla perfektionismia usein leimaa alhainen tuottavuus, kun aikaa ja energiaa kuluu isompien projektien tai jokapäiväisten aktivititeettien pieniin epäolennaisiin yksityiskohtiin. Tämä saattaa johtaa masennukseen, vieraantuneisiin kollegoihin ja suurempiin riskeihin joutua onnettomuuteen.^[6] Miriam Adderholt-Elliot kuvailee viisi perfektionististen oppilaiden tai opettajien luokkaa, jotka johtavat alisuorittamiseen:

1. Viivyttely
2. Epäonnistumisen pelko
3. "Kaikki tai ei mitään" -ajattelu
4. Lamaannuttava perfektionismi
5. Työriippuvaisuus (engl. Workaholism)^[7]

Intiimeissä ihmissuhteissa epätodelliset odotukset voivat aiheuttaa vakavaa tyytymättömyyttä kummassakin osapuolessa. Perfektionistit saattavat uhrata perheensä ja ystävänsä saavuttaakseen omat tavoitteensa.

Perfektionistit saattavat kärsiä ahdistuneisuushäiriöistä, alhaisesta itsetunnosta ja masennuksesta. Perfektionismi on riskitekijä pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja kliiniselle masennukselle.

Syyt

Kuten monet persoonallisuuden piirteet, myös perfektionismi tapaa kulkea suvussa, ja sillä on luultavasti geneettinen osatekijä. Lapsille voi kehittyä perfektionismi, jos heidän vanhempansa käyttävät auktoriteettista tyyliä yhdistettynä ehdolliseen rakkauteen.^[8] Kulttuuri saattaa myös vaikuttaa. Eräässä tutkimuksessa (Castro & Rise 2003) amerikanaasialaiset saivat korkeammat perfektionismin pisteet kuin afroamerikkalaiset tai euroopanamerikkalaiset.^[9]