Pete Doherty
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Peter Doherty (s. 12. maaliskuuta 1979, Hexham, Northumberland) on toiminut brittiläisen punk- ja garage-rock-yhtyeen The Libertinesin johtomiehenä (yhdessä Carl Barâtin kanssa) ja sittemmin myös luotsannut uudempaa yhtyettä nimeltä Babyshambles.[1] Doherty on noussut Britanniassa suuren yleisön tietoon mediassa laajalti raportoidun huumeiden käyttönsä takia sekä 2000-vuosikymmenen puolivälissä suhteestaan itsekin huumeita käyttäneeseen huippumalli Kate Mossiin[1].Hänen uraansa on varjostanut myös näyttelijä Mark Blancon selvittämätön kuolema. Blanco kuoli väkivaltaisesti juhlissa, joissa Pete Doherty oli osallisena.[2]
Sekä sooloartistina että yhtyeiden The Libertines, Babyshambles ja The Puta Madres jäsenenä Pete Dohertya on ylistetty mediassa ennenkaikkea laulujen sanoittajana.[3]
Remove ads
Varhaiset vuodet
Sotilasperheeseen syntynyt Doherty vietti lapsuutensa matkustellen ympäri Englantia ja Eurooppaa. Älykkäänä ja kirjallisuudesta kiinnostuneena nuorena hän uppoutui etenkin romantiikan ajan runouteen. Hän alkoi soittaa kitaraa 11-vuotiaana ja voitti runokirjoituskilpailun 16-vuotiaana. Suoritettuaan ylioppilaskirjoituksensa Doherty muutti isoäitinsä asuntoon Lontoossa ja työskenteli hetken hautausurakoitsijana Willesdenin hautausmaalla.[3]
Remove ads
Ura muusikkona
The Libertines
Doherty keskeytti englannin kirjallisuuden opintonsa Lontoon yliopistossa vuoden jälkeen ja muutti yhteen kitaristi-laulaja Carl Barât’n kanssa, joka oli opiskellut Dohertyn siskon kanssa Brunelin yliopistossa. He alkoivat kirjoittaa kappaleita yhdessä ja perustivat yhtyeen nimeltä The Libertines. Lopulliseen kokoonpanoon kuuluivat Doherty ja Barât lauluissa ja kitarassa, John Hassall bassossa ja Gary Powell rummuissa. He solmivat levytyssopimuksen Rough Trade -yhtiön kanssa joulukuussa 2001. Yhtyeen ensisingle ”What a Waster” julkaistiin kesäkuussa 2002, ja sitä seurasi nopeasti kriitikoiden ylistämä debyyttialbumi Up the Bracket.[3]
Huolimatta Libertinesin menestyksestä Dohertyn huumeongelmat johtivat siihen, että hän jäi usein pois yhtyeen keikoilta. Vuonna 2003 hän vietti kuukauden vankilassa murtauduttuaan Barât’n asuntoon. The Libertines julkaisi toisen albuminsa The Libertines elokuussa 2004. Levy sai kiitosta, mutta yhtye oli käytännössä jo hajonnut.[3]
The Babyshambles
Doherty hakeutui vieroitushoitoon Thaimaan maaseudulle mutta lähti sieltä takaisin Englantiin jo kolmen päivän kuluttua. Hän alkoi esiintyä sooloartistina ja perusti Babyshamblesin kitaristi Patrick Waldenin, basisti Drew McConnellin ja rumpali Gemma Clarken kanssa.[3]
Doherty teki yhteistyötä runoilija Peter ”Wolfman” Wolfen kanssa singlellä ”For Lovers”, joka nousi Britannian singlelistalla sijalle seitsemän ja oli ehdolla Ivor Novello -palkintoon.[4] Samana vuonna Doherty lauloi vierailevana artistina Clientin albumilla City. Lokakuussa 2005 Babyshambles julkaisi debyyttialbuminsa Down in Albion. Seuraavana vuonna yhtye teki levytyssopimuksen Parlophone-yhtiön kanssa, joka julkaisi Blinding-EP:n joulukuussa.[3]
Kesäkuussa 2007 Orion Books julkaisi The Books of Albion: The Collected Writings of Peter Doherty, joka sisälsi runojen lisäksi Dohertyn piirroksia ja valokuvia. Tähän aikaan hänen kuvataidettaan esiteltiin myös Lontoon Bankrobber-galleriassa.[3] Babyshamblesin toisen albumin Shotter’s Nation julkaisun jälkeen lokakuussa yhtye jäi tauolle. Doherty äänitti soolodebyyttinsä tuottaja Stephen Streetin ja Blur-kitaristi Graham Coxonin kanssa. Levy Grace/Wastelands, jonka esittäjäksi oli merkitty Peter Doherty, julkaistiin vuoden 2009 alussa pian hänen 30-vuotispäivänsä jälkeen.[3]
The Libertines teki paluun vuonna 2010 useilla hyvin vastaanotetuilla keikoilla, mukaan lukien Reading- ja Leeds-festivaalit. Vuonna 2012 Doherty näytteli elokuvassa Confession of a Child of the Century, joka perustui Alfred de Musset’n omaelämäkerralliseen romaaniin ja jonka ohjasi Sylvie Verheyde; mukana oli myös näyttelijä Charlotte Gainsbourg.[3]
Vuoden 2013 alussa Doherty ja Babyshambles palasivat studioon Stephen Streetin kanssa äänittämään kolmatta albumiaan Sequel to the Prequel, joka julkaistiin saman vuoden syyskuussa.[3] Kirjailija Nina Antonia kokosi Dohertyn vuosien 2008–2014 päiväkirjoista teoksen From Albion to Shangri-La, joka julkaistiin Thin Man Pressin kautta. Antonian toinen Pete Doherty -kirja Exiled in Paradise puolestaan perustuu Antonian omakohtaisiin kokemuksiin Dohertysta.[5]
Libertines kokosi jälleen rivinsä vuonna 2014 ja esiintyi loppuunmyydyillä keikoilla Lontoon Hyde Parkissa ja Alexandra Palacessa. Seuraava albumi Anthems for Doomed Youth ilmestyi vuonna 2015. Dohertyn toinen sooloalbumi Hamburg Demonstrations äänitettiin Hampurin Cloud Hills -studiolla ja julkaistiin vuonna 2016.[3]
Pete Doherty & the Puta Madres
Libertinesin tauon aikana Doherty perusti uuden projektin nimeltä Pete Doherty and the Puta Madres. Se muodostui hänen vuoden 2016 kiertueyhtyeestään, johon kuuluivat kosketinsoittaja Katia De Vidas, kitaristi Jack Jones, viulisti Miki Beavis, basisti Drew McConnell ja rumpali Rafa.[3] Vuonna 2017 basisti Drew McConnell siirtyi Liam Gallagherin kiertuekokoonpanoon ja hänen tilalleen tuli ranskalainen muusikko Miggles. Debyyttialbuminsa Puta Madres äänitti viikon aikana ranskalaisessa kalastajakylässä Dan Coxin ja Jai Stanleyn tuottamana. Albumi Peter Doherty & the Puta Madres julkaistiin huhtikuussa 2019.[3]
Koronapandemian aiheuttamien sulkujen aikana Doherty pysyi aktiivisena. Hän lauloi Trampolenen maaliskuussa 2020 julkaistulla singlellä ”Uncle Brian's Abbatoir” ja teki yhteistyötä ranskalaisen säveltäjän, sovittajan ja laulaja-lauluntekijä Frédéric Lon kanssa singlellä ”The Fantasy Life of Poetry & Crime” (2021), joka sai inspiraationsa kirjailija Maurice Leblancin luomasta Arsène Lupin -hahmosta. Yhteistyöstä syntyi kokonainen albumi The Fantasy Life of Poetry & Crime, joka julkaistiin maaliskuussa 2022. Albumi toi kriitikoille mieleen The Beatlesin, The Smithsin ja Scott Walkerin musiikin.[3]
Joulukuussa 2024 Doherty ilmoitti aikovansa herättää Babyshamblesin uudelleen eloon.[6] Neljännen The Libertines -albumin All Quiet on the Eastern Esplanade (2024) jälkeen Doherty äänitti levyn Felt Better Alive, ensimmäisen varsinaisen soololevynsä yhdeksään vuoteen. Se ilmestyi toukokuussa 2025[3]
Syksyllä 2025 Babyshambles julkaisi uuden singlen nimeltä ”Dandy Hooligans” ja yhtye teki Britannian kiertueen.[7]
Remove ads
Yksityiselämä
Huumeidenkäyttö
.jpeg)
Pete Doherty on kertonut olevansa narkomaani ja myöntänyt syyllisyytensä esimerkiksi crack-kokaiinin, heroiinin, kannabiksen ja ketamiinin hallussapitoon.[8] Hänet on pidätetty toistuvasti huumeisiin liittyvistä rikoksista sekä muun muassa rattijuopumuksesta, autovarkaudesta ja tappeluista. Hänen riippuvuutensa on johtanut myös useisiin vankeustuomioihin ja vieroitushoitoihin.[9][10][11][12][13][14][15]
Parisuhteet, perhe ja lapset
Dohertylla oli supermalli Kate Mossin kanssa myrskyisä suhde, jota media seurasi tiiviisti. He tapasivat tammikuussa 2005 Mossin 31-vuotissyntymäpäivillä.[16] Moss joutui huumeskandaalin keskelle, kun syyskuussa 2005 mediaan vuoti videonauha hänestä käyttämässä kokaiinia lontoolaisessa levytysstudiossa Pete Dohertyn äänityssessioissa.[17] Doherty suunnitteli menevänsä Mossin kanssa naimisiin kesällä 2007, mutta pari kuitenkin erosi.[18]
Lokakuussa 2007 Doherty oli lyhyesti kihloissa kanadalaismallin Irina Lazareanun kanssa.[19] Syyskuussa 2021 Doherty avioitui Puta Madres -yhtyetoverinsa Katia de Vidasin kanssa, ja toukokuussa 2023 heille syntyi tytär, Billie Mae.[20] Doherty sai tyttären myös vuonna 2011 eteläafrikkalaiselle mallille Lindi Hingstonille.[21] Dohertylla on myös poika Astile, joka syntyi 12. heinäkuuta 2003 laulaja Lisa Moorishille.[22]
Mark Blancon kuolema
Joulukuussa 2006 näyttelijä Mark Blanco kuoli pudottuaan parvekkeelta Lontoon Whitechapelissa sijaitsevasta asunnosta, joka kuului Peter Dohertyn ystävälle ja kirjallisuusagentille Paul Roundhillille. Doherty oli paikalla asunnossa tuolloin pidetyissä juhlissa ja oli ennen kuolemantapausta tapellut Blancon kanssa.[23][24] Alkuperäisessä poliisitutkinnassa kuolemaan ei todettu liittyvän epäilyttäviä olosuhteita, mutta lokakuussa 2007 kuolinsyyntutkinnan seurauksena poliisi avasi tutkinnan uudestaan.[2]
Dohertyn tuolloin palkkaama henkivartija Jonathan Jeannevol kertoi myöhemmin poliisille tunnustaneensa työntäneensä Blancon alas parvekkeelta Dohertyn pyynnöstä. Jeannevol perui myöhemmin tunnustuksensa. Turvakameran materiaali näytti kuitenkin Dohertyn pakenevan juosten paikalta ennen ambulanssin ja poliisin saapumista.[2] Vuonna 2012 BBC:n Newsnight-ohjelman mukaan kahdeksan kuukautta kestänyt poliisitutkinta päätyi siihen, että Blanco oli väkivaltaisesti heitetty alas parvekkeelta. Vuonna 2023 Channel 4 -televisiokanava haastatteli Blancon äitiä ja julkaisi haastattelusta tv-dokumentin nimeltä Pete Doherty, Who Killed My Son? (”Pete Doherty, kuka tappoi poikani?”). Mark Blancon kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat yhä selvittämättä.[23][25]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads