Pipa
kiinalainen kielisoitin From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Pipa (kiin. 琵琶, pinyin pípá) on perinteinen kiinalainen kielisoitin, joka tunnetaan myös nimellä kiinalainen luuttu.[1] Pipa on yksi kiinalaisen musiikin tärkeimmistä soittimista.[2] Se on hieman samankaltainen kuin japanilainen biwa.
Pipan varhaisimpia prototyyppejä soitettiin jo Qin-dynastian aikakaudella (221–206 eaa.).[3][4] Nykyisessä muodossa oleva pipa on kehitetty Keski-Aasian silkkitien vaikutuksesen kautta eteläisten ja pohjoisten dynastioiden aikana (486–589 jaa.)[5]. Siitä tuli yksi osa kiinalaisia perinteisiä soittimia Qing-dynastian (1644–1911 jaa.) kaudella.[2]
Pipassa on tavallisesti neljä kieltä.[2] Soittimen päärynänmuotoiseen puiseen runkoon on kiinnitetty 12–26 otelautaa. Lyhyen kaulan päässä on neljä viritystappia.[6] Kaikukoppa on päällystetty ohuilla puuviilulevyjä. Pipaa soitetaan istuen, soittimen ollessa sylissä pystyasennossa. Oikea käsi näppäilee kieliä ja vasen käsi etsii oikeaa sävelkorkeutta otelaudalta. Aiemmin kielet valmistettiin silkistä mutta nykyisin käytetään metallia.[2] Pipan nimi kuvailee tapaa, jolla soitinta näppäillään sormien kärkiin kiinnitetyillä plektroilla: pi tarkoittaa ”soittaa eteenpäin” ja pa ”soittaa taaksepäin”.[4][6]
Remove ads
Kuvia
Kiinalainen muusikko Cheng Yu soittamassa pipaa.
Pipansoittaja Suzhoussa.
Pipoja myynnissä hongkongilaisessa soitinkaupassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads