Laakkoeläimet

Laakkoeläimet (Placozoa) on alkeellisena pidetty eläinkunnan pääjakso. Siitä tunnetaan toistaiseksi virallisesti vain yksi laji, Trichoplax adhaerens. Laakkoeläimen litteä ruumis muodostuu vain yhdestä siimallisesta epiteelisolukerroksesta, jonka sisäpuolella olevassa nesteessä on irrallisia sukkula- tai tähtisoluja. T. adhaerens on vain puolen millimetrin mittainen ja elää meressä. Lajin löysi Franz Eilhard Schulze vuonna 1883. Laakkoeläimien pääjakson nimesi Karl Grell vuonna 1971. Pääjakson tieteellinen nimi Placozoa tulee muinaiskreikan sanoista πλάξ eli ’tasanko’ ja ζώα eli ’eläin’.

Laakkoeläimet
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Laakkoeläimet Placozoa Grell, 1971
Luokka:	Trichoplacoidea
Lahko:	Trichoplacida
Heimo:	Trichoplacidae
Suku:	Trichoplax
Laji:	adhaerens
Kaksiosainen nimi
Trichoplax adhaerens F. E. Schulze, 1883
Katso myös
Laakkoeläimet Wikispeciesissä   Laakkoeläimet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Evoluutio, genomi ja rakenne

Laakkoeläin syntyi noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Laakkoeläin saattaa olla muiden monisoluisten eläinten kantamuoto.^[1]

Laakkoeläin on pieni ja yksinkertainen, mutta siinä on suuri määrä erilaisia geenejä. Laakkoeläimen DNA:ssa on 98 miljoonaa emästä, joista muodostuu 11 514 geeniä. Emäksiä on 3 % ihmisen genomin määrästä, mutta ihmisellä on vain noin kaksi kertaa niin paljon geenejä kuin laakkoeläimellä. Tämä merkitsee sitä, että laakkoeläimen geenistössä on vain vähän geeneihin kuulumattomia emäksiä. Laakkoeläimellä ja ihmisellä on monia yhteisiä geenejä. Täysikasvuisessa Trichoplax adhaerens -laakkoeläimessä on vain noin 1 000 solua. Eliössä on kaksi hieman erilaista solukerrosta, selkä- ja vatsapuoli, joiden välissä on välisoluja, joiden avulla eläin muuttaa muotoaan. Eliössä on neljän tyyppisiä soluja. Eliö liikkuu vatsan puolen värekarvojen avulla ja voi kiertyä kupiksi ravintokohteen ympärille. Se lisääntyy yleensä jakautumalla, mutta voi irrottaa munasoluja. Siittiöitä ei ole tavattu.^[1]

Monimuotoisuus

Vaikka vain yksi laji toistaiseksi tunnustetaan, geenitutkimuksissa laakkoeläimet ovat osoittautuneet hyvinkin monimuotoisiksi. Geeniominaisuuksien perusteella pääjakso voitaisiin jakaa useisiin lahko-tasoisiin ryhmiin joista kukin jakautuu useisiin heimoihin.^[2] Vuonna 2018 julkaistuissa genomisissa tutkimuksissa saatiin selville, että T. adhaerens jakautuu ainakin kahteen kehityslinjaan, H1 ja H13, jotka ovat sopeutuneet elämään eri elinympäristöissä. Näistä H13 voitaisiin nimetä omaksi lajikseen Hoilungia hongkongensis.^[3]