Polystyreeni

Polystyreeni on polymeeri, jota valmistetaan sen monomeeristä eli styreenistä, joka on aromaattinen hiilivety. Polystyreeni on kestomuovi, huoneenlämmössä jäykkää ja kovaa, mutta sitä voidaan muokata kuumentamalla. Polystyreeni on useimmiten taktisuudeltaan ataktista, mutta myös muita taktisuuksia voidaan valmistaa.^[1][2] Polystyreenin kemiallinen kaava on (C₈H₈)_n, sulamispiste 240 °C, tiheys 1,04–1,13 g/cm³, leimahduspiste 345–360 °C, itsesyttymislämpötila 427 °C ja CAS-numero 9003-53-6.

Tämä artikkeli kertoo muovista. Samantapaisella taiteilijanimellä esiintyvästä muusikosta katso Poly Styrene.

Polystyreenistä valmistettu pakkaus.

Polystyreeni voidaan jaotella käyttötarkoituksensa perusteella eri luokkiin:

• Normaali polystyreeni (PS)
• Solupolystyreeni (EPS)
• Iskunkestävä polystyreeni (HIPS), jota valmistetaan käyttämällä ko-monomeereina alkyloituva styrenejä tai sekoittamalla joukkoon elastisia polymeerejä^[1]
• Kopolymeerit; esim. akryylinitriilin ja butadieenin kanssa (ABS) eli akryylinitriilibutadieenistyreeni

EPS (puhekielessä Styrox, joka oli Oy Wiik & Höglund Chemicals Ab:n markkinointinimi 1950-luvulla, myös tunnettu nimellä kevel-levy), on paisutettua polystyreenimuovia (expanded polystyrene), jota käytetään kestävyytensä ja lämmöneristävyytensä ansiosta laajasti rakennusteollisuudessa ja rakentamisessa. Muoviraaka-aineen määrä lopullisessa eristeessä on noin 2–5 prosenttia levyjen tilavuudesta.

Solupolystyreeniä valmistetaan imeyttämällä pieniin polystyreenihelmiin pentaania. Imeytyksen jälkeen raaka-aine annostellaan esipaisutusreaktoriin, jossa polystyreeni paisutetaan haluttuun tiheyteen höyryn ja paineen avulla. Paisutusaineena voidaan käyttää pentaanin sijaan myös hiilidioksidia.^[1][2][3] Reaktorista nämä "styroksihelmet" ajetaan siiloihin, joissa niiden annetaan saavuttaa tarvittavat lujuusominaisuudet. Siiloista polystyreenihelmet ajetaan muotille, jossa niistä sintrataan höyryn avulla halutun muotoinen ja kokoinen tuote. Varsinkin eristelevytuotannossa sintrataan usein suurikokoinen blokki, josta leikataan halutun paksuisia eristelevyjä.

Polystyreenin kierrätysmerkki.

Polystyreenin polymerointi styreenistä.

Myös muita käyttökohteita on paljon: pakkaustuet, kertakäyttöastiat, erilaiset säilytyskotelot ja monet muut käyttökohteet. Polystyreenivaahtoa voidaan valmistaa eri lujuuksina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan.^[1]

Polystyreeni voidaan hävittää polttamalla muun palavan aineksen mukana. Polystyreeniä ei kuitenkaan suositella poltettavaksi, koska sen rakenteessa on aromaattisia bentseenirenkaita ja sen palaessa voi vapautua polyaromaattisia hiilivetyjä.