Posthumanismi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Posthumanismi on sekulaarin ja rationaalisen humanismin perinteestä nouseva ajatussuuntaus, joka pyrkii päivittämään alkuperäisen humanistisen aatteen vastaamaan paremmin 2000-luvun tieteellistä todellisuuskäsitystä.[1] Posthumanismin taustasuuntauksia ovat esimerkiksi kybernetiikka, poststrukturalismi, ekokritiikki, eläintutkimus, tieteen- ja teknologiantutkimus, uusmaterialismi sekä antihumanismi.[2][3]
Posthumanistinen ajattelu ei ole varsinaisesti uutta, mutta termi on otettu käyttöön kattokäsitteeksi erilaisten teknologiaa ja sen vaikutuksia ihmisyyteen ja ympäristöön tarkastelevien tutkimusalojen risteyksissä. Posthumanismi kyseenalaistaa ihmisen olemusta puhtaasti tavoitteellisena toimijana sekä kritisoi kielellisesti käsitettyä subjektiutta.[2] Posthumanistinen todellisuuskäsitys on luonteeltaan aineellinen: todellisuus ei ole vain sosiaalisesti konstruoitu. Posthumanistinen tutkimus ottaa etäisyyttä kielellis-kulttuuriseen suuntaukseen ja hakeutuu aineen ja objektien pariin.[3]
Posthumanismiksi kutsutulle ajatussuuntaukselle on ominaista ihmisen ja luonnon välisen yhteyden painottaminen. Ihminen on osa luontoa ja riippuvainen ei-inhimillisistä asioista. Posthumanismi kyseenalaistaa ihmisen ja eläimen välisen rajan selkeyden. Useat posthumanistit ovat myös muistuttaneet ihmiskäsitysten historiallisuudesta. Ne kehittyvät tietynlaisissa olosuhteissa ja ovat taipuvaisia muuttumaan. Posthumanistien kritiikin mukaan ihmiskeskeisyys johtaa luonnon kestämättömään hyväksikäyttöön. Toisaalta posthumanismi jakaa humanistisen ajatuksen, että ihminen pystyy vaikuttamaan omaan kehitykseensä. Posthumanismi on myös humanismin itsekritiikkiä.[4]
Posthumanismi ei ole yksi yhtenäinen ajatteluperinne, vaan siitä on erotettavissa ainakin kaksi toisilleen jokseenkin vastakkaista suuntausta. Yksi keskeisistä filosofisen posthumanismin ajattelijoista on Donna Haraway.[3]
Transhumanismi muistuttaa posthumanismia siinä, että molemmat sisältävät ajatuksen ihmisen muokkaamisesta teknologian avulla ja pyrkimyksen jättää humanismin ihmiskeskeisyys taakse, mutta Francesca Ferrandon mukaan posthumanismi eroaa transhumanismista, koska posthumanismi suhtautuu kriittisesti valistuksen perinteeseen, jota se kritisoi esimerkiksi harhaanjohtavasti yleistävästä ihmiskäsityksestä, dualistisesta ajattelusta ja yksipuolisesta välineellisestä suhtautumisesta teknologiaan.[5]
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads