Presisionismi

Presisionismi (engl. precisionism < precision, 'tarkkuus') oli yhdysvaltalainen taidesuuntaus, joka oli suosiossa etenkin 1920-luvulla. Presisionistit eivät olleet varsinainen koulukunta, eivätkä he julkaisseet muodollista ohjelmaa tai julkilausumia. He kuitenkin järjestivät yhteisnäyttelyitä, etenkin New Yorkin Daniel Galleryssa 1920-luvulla. Presisionisteilla oli merkittävä vaikutus myöhempään pop-taiteeseen.^[1]

Charles Sheeler, Skyscrapers (1922)

Presisionismin juuret olivat kubismissa, futurismissa ja orfismissa. Presisionistit kuvasivat kaupunki- ja maalaishorisontteja, rakennuksia, tehtaita, savupiippuja ja koneita; aina ilman ihmishahmoja tai ihmisen vaikutusta, ja osittain abstraktisesti. Maalausten valo oli kirkasta ja terävää, muodot geometrisia, pinnat sileitä ja linjat teräviä. Presisionistit eivät olleet yhteiskuntakriittisiä, vaan he etäännyttivät itsensä ja katsojan aiheestaan.^[1]

Suuntauksen tunnetuimpia edustajia olivat Charles Demuth, Charles Sheeler, Ralston Crawford, Preston Dickinson, Niles Spencer ja Georgia O’Keeffe.^[1]

• 
  Charles Demuth, Aucassin and Nicolette, 1921
• 
  Charles Demuth, I Saw the Figure 5 in Gold, 1928
• 
  Morton Schamberg, Telephone, 1916
• 
  Stuart Davis, Steeple and Street, 1922