DNA:n katkoskirjo

DNA:n katkoskirjo eli RFLP (restriction fragment length polymorphism) on tekniikka, joka paljastaa osan eroista homologisten DNA-sekvenssien välillä.^[1] Tekniikan nimi viittaa eri pituisiin DNA-kappaleisiin, joita syntyy kun toisistaan sekvenssiltään poikkeavia DNA-näytteitä käsitellään restriktioentsyymeillä. Erot tunnistetaan elektroforeesissa kappaleiden pituuserojen perusteella, itse DNA:n sekvenssiä määrittämättä.

Restriktioentsyymit katkaisevat DNA:n tietyn, yleensä 4-6 emäksen pituisen spesifin tunnistusjakson kohdalta (esim. CGTACG). Mikä tahansa yhden emäksen muutos tässä tunnistusjaksossa estää katkaisemisen, ja saa aikaan poikkeavan DNA-fragmenttikirjon RFLP-analyysissä. Toisaalta myös DNA sekvenssin pituuserot kahden tunnistusjakson välissä tulevat esiin analyysissä.

DNA:n katkoskirjo oli ensimmäisiä laajasti käytettyjä DNA-profilointimenetelmiä, ja sitä käytettiin myös genomien kartoitukseen, geneettisten sairauksien geenien paikantamiseen, sairausriskikartoitukseen ja isyystutkimuksiin. DNA:n sekvensoinnin käytön halpeneminen on tehnyt DNA:n katkoskirjosta vanhentuneen menetelmän.