Rafael

Rafael eli Raffaello (ital. Raffaello Sanzio da Urbino) (28. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta 1483 Urbino, Pesaro e Urbionon maakunta – 6. huhtikuuta 1520 Rooma, Kirkkovaltio)^[1] oli renessanssiajan italialainen taidemaalari ja arkkitehti. Häntä pidetään yhtenä Italian renessanssiajan päämestareista.^[2]

Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Kaikesta Rafael-nimen käytöstä katso Rafael (nimi).

Rafael
Rafaello Sanzio, Omakuva, noin 1506.
Henkilötiedot
Syntynyt	28. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta 1483
Kuollut	6. huhtikuuta 1520 (37 vuotta) Rooma
Taiteilija
Taidesuuntaus	Italian renessanssi ja täysrenessanssi
Kuuluisimpia töitä	Pyhä Madonna -maalaukset, Freskot Ateenan koulu ja Väittely pyhästä sakramentista,
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Italiassa hänet tunnetaan nimellä Raffaello Sanzio. Muita muotoja ovat Raffaello Santi,^[2] Raffaello da Urbino tai Rafael Sanzio da Urbino. Rafael itse kirjoitti nimensä latinalaisessa muodossa Raphael Urbanus.^lähde?

Rafael tunnetaan parhaiten Madonnan kuvistaan ja pyhää perhettä esittävistä maalauksistaan sekä Vatikaaniin tekemistään mittavista freskoista.

Elämänvaiheita

Rafael syntyi Urbinossa pitkäperjantaina kello kolme yöllä vuonna 1483. Giorgio Vasari ylistää Rafaelin luonnetta ja kirjoittaa tämän saaneen syntymälahjanaan vaatimattoman ja jalon luonteen. Rafaelin isä oli Urbinon herttua Federico da Montefeltron ja Guidobaldo da Montefeltron hovimaalari Giovanni de’ Santi (n. 1435–1494)^[3] ja äiti Màgia (k. 1491).^[4] Isänsä kuoleman jälkeen hän näyttää hoitaneen äitipuolensa kanssa perheen työpajaa jo 11-vuotiaana.

Rafael opiskeli Perugiassa Pietro Peruginon johdolla,^[2] jonka tyylin hän omaksuikin alkuvuosina täydellisesti ja häntä kuvataan täysinoppineeksi mestariksi jo vuonna 1500.^[5] Hän asui vuodesta 1504 lähtien Firenzessä ja vuosina 1508–1520 Roomassa.^[2] Muutettuaan Firenzeen Rafael omaksui Leonardo da Vincin ja Michelangelon tyylin. Hänellä oli seuraavat 12 vuotta poikkeuksellisen suuri ja tuottelias työpaja.

Pietarinkirkon ensimmäinen arkkitehti Bramante da Urbino (k. 1514), joka oli Rafaelin kaukainen sukulainen, esitteli Rafaelin vuonna 1508 Paavi Julius II:lle, joka kutsui Rafaelin vuonna 1509 Roomaan maalaamaan Vatikaanin Stanza della Segnaturan eli paavin yksityiset tilat Apostoliseen palatsiin. Tunnetuimpia Rafaelin maalaamista freskoista ovat Ateenan koulu, jonka hän maalasi paavin kirjastoon^[6] ja Väittely pyhästä sakramentista. Näistä Ateenan koulu esittää antiikin kuuluisia filosofeja, jotka on ryhmitelty Platonin ja Aristoteleen ympärille. Nimitys on peräisin Bellorilta vuodelta 1695.^[4] Väittely pyhästä sakramentista kuvaa Jeesuksen johtamia kristittyjä teologeja. Kummatkin freskot ovat puolikaaren muotoisia.

Freskoillaan Rafael saavutti paikan aikakautensa eturivin taiteilijana ja hänestä tuli myös haluttu muotokuvamaalari. Hänen tyylissään oli klassista sopusointua ja symmetriaa, runsaasti värinyansseja sekä hillittyä harmoniaa.^[6]

Paavi Leo X nimitti Rafaelin Pietarinkirkon pääarkkitehdiksi heti Donato Bramanten kuoleman jälkeen vuonna 1514, missä tehtävässä Rafael oli kuolemaansa saakka vuoteen 1520 asti.^[2][6] Samana vuonna 1514 hänet nimitettiin Rooman arkeologisten kaivausten ylivalvojaksi. Rafaelin käsialaa ovat ensimmäiset tunnetut rakennussuunnitelmat, joissa pohjapiirrokset, julkisivut ja läpileikkaukset ovat kaikki samassa mittakaavassa. Tämä työtapa on arkkitehtien keskuudessa käytössä edelleenkin.^[6]

Rafael eli vuodesta 1517 lähtien komeasti Palazzo Caprinissa, hän ei koskaan avioitunut, mutta hänellä oli paljon naissuhteita, pitkäaikainen rakastajatar Margarita Luti ja hän oli vuonna 1514 kihloissa Maria Bibbienan, kardinaali Bibbienan veljentyttären kanssa. Hän sai paavilta lukuisia arvonimiä ja kunnianosoituksia ja on mahdollista että hän aikoi kardinaaliksi asti. Tämä selittänee hänen naimattomuutensa.

Rafael sairastui pitkälliseen kuumetautiin, jonka aikana hän saneli viimeisen tahtonsa ja järjesti työpajansa hoidon sekä sai viimeisen voitelun. Hän kuoli Roomassa 37-vuotiaana 6. huhtikuuta 1520. Hänet haudattiin komeasti oman toiveensa mukaisesti Pantheoniin.^[6] Koti Urbinossa on museona.^[2]

Teoksia

• 
  Conestabile Madonna, n. 1502-1504
• 
  Leda, 1505
• 
  Nuori nainen ja yksisarvinen, 1505–1506
• 
  Pyhä Yrjö, 1505–1506
• 
  Alba Madonna, n. 1510
• 
  Paavi Julius II, 1511–1512
• 
  Maria Jeesus-lapsen ja Johannes Kastajan kanssa, 1513–1514
• 
  Nuoren miehen muotokuva, mahd. omakuva, n. 1514 (kadonnut)
• 
  Bindo Altoviti, n. 1514
• 
  Nuori mies kantaa vanhaa miestä selässään, n. 1514
• 
  Baldassare Castiglione, n. 1514–1515
• 
  Sikstiiniläismadonna, n. 1513–1516
• 
  La Donna Velata, rakastajatar Margarita Luti, 1516
• 
  La Fornaria, rakastajatar Margarita Luti, 1518–1519
• 
  Suurherttuan madonna, 1504
• 
  Paavi Leo X ja hänen serkkunsa, 1518–1519
• 
  Platon ja Aristoteles, yksityiskohta freskosta Ateenan koulu, 1509–1510
• 
  Maria sinisen diadeemin kanssa, 1500–1520
• 
  Kirkastuminen, 1518–1520 (viimeistelemätön)