Ranskan toinen tasavalta

Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 1848–1852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta ja päättyi, kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.^[1]

Ranskan tasavalta République française
1848–1852
lippu sinetti
Ranskan toinen tasavalta vuonna 1839.
Valtiomuoto	tasavalta
Pääkaupunki	Pariisi
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	Ranskan frangi
Tunnuslause	Liberté, Égalité, Fraternité
Kansallislaulu	”Le Chant des Girondins”
Edeltäjä	Heinäkuun monarkia
Seuraaja	Ranskan toinen keisarikunta
Infobox OK

Ääniokeuden laajentamista koskeneen komitean istunto vuonna 1850.

Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo (ransk. Liberté, Égalité, Fraternité).

Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta päätyi tasavaltalaiseen hallitusmuotoon. Louis Napoléon Bonaparte valittiin vapaissa vaaleissa äänivyöryllä tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Hän teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julistautui elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi. ^[2]

Tasavalta ajautui heti ensimmäisinä päivinään vaikeuksiin. Sen kannatuspohja oli ensi-innostuksen jälkeen kovin ohut. Vallankumouksen oli tehnyt pieni jokuko älykköjä, radikaaleja vasemmistolaisia ja köyhyydestä kärsineitä pariisilaisia työläisiä. Maakunnissa uutta hallintoa vastaan mellakoitiin ja Elsassissa tapahtui pogromi. Radikaalien vasemmistolaisten mielestä hallitus oli liian oikeistolainen ja se mellakoi ja tuhosi suuret määrät omaisuutta. Maa joutui sisällissodan partaalle. ^[2]

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.