Reprokuvaus

Reprokuvaus (sanasta reproduktio, jäljennös) on kaksi­ulotteisen kuvan kuten valokuvan tai piirroksen jäljentämistä valo­kuvaamalla. Kirjapainoissa tapahtuva repro­kuvaus eli repro­grafia erityisellä repro­kameralla kehittyi kuvalaattojen valmistuksen eli kemigrafian myötä ja oli erityisesti saksi­taiton aika­kaudella tärkeä työ­vaihe kirja­painojen sivun­valmistus­prosessissa eli paino­materiaalin valmistelussa painatusta varten. Nykyisin termiä repro­kuvaus käytetään vanhojen valokuva­vedosten, -⁠negatiivien ja diakuvien tai taide­teosten valo­kuvaamisesta niiden saattamiseksi digitaaliseen muotoon kuva­tiedostoiksi. Tällaista jäljennös­kuvausta voidaan tehdä digi­kameralla tai skannerilla eli kuvanlukijalla.^[1]

Pystysuuntainen repro­kamera, alhaalla kuvaus­taso valaisi­mineen, ylhäällä pystysuunnassa liikuteltava kamera­osa valotus­tasoineen.

Reprokamera

Reprokamera on suurikokoinen, kiinteästi paikalleen asetettu suurennuskoneen kaltainen laite, jossa on tasaisesti valaistu taso kuvattavalle kohteelle sekä suuri kameraosa objektiiveineen ja valoherkän kuvausmateriaalin suorana pitävine valotustasoineen.^[2] Kuvaustason ja kameraosan välistä etäisyyttä voi säätää halutun suurennus- tai pienennyssuhteen aikaansaamiseksi, ja kameraosan linssiä voi liikuttaa syvyyssuunnassa kuvan tarkentamiseksi. Reprokamera voi olla pystysuuntainen (kuvaustaso alla, kamera päällä) tai vaakasuora. Reprokameraa käytetään pimiössä eli ulkopuoliselta valolta eristetyssä tilassa.

Märkälevytekniikka

Reprokameroiden kuvausmateriaalina käytettiin vuosikymmeniä niin sanottuja märkälevyjä. Jodioitua kollodiumia kaadettiin puhdistetulle liimareunaiselle lasilevylle ja kallisteltiin tasaiseksi kerrokseksi kunnes liuotin haihtui ja neste kuivui kalvoksi. Näin käsitelty levy upotettiin hopeanitraattikylpyyn, kunnes kalvoon ehti muodostua hopeajodidia ja hopeabromidia. Väriltään maitomaiseksi muuttunut kalvo oli nyt valoherkkä, ja valotuksen täytyy tapahtua levyn ollessa vielä kostea. Kuva piti myös kehittää heti valotuksen jälkeen.^[3]

Reprokuvauksen kehitysaskelia

• 1844: Robert Hunt keksi rautavihtrillin eli rautakloridin kehitysominaisuudet. Siitä saatiin reprokuvauksen ns. märkälevytekniikan ensimmäinen kehite.
• 1851: toinen märkälevykehite pyrogallushappo keksittiin.
• 1877: saksalainen Max Jaffé (1845–1938) valmisti ensimmäiset rasterikuvat reprokamerassa. Hän käytti rasterina kuvapinnasta erillään olevaa, tiukaksi pingotettua ja mustaksi värjättyä kangasta.
• 1877: Itävallan Salzburgin ammattikouluun perustettiin maailman ensimmäinen reprokuvauksen linja.
• 1914: Metalli alkoi syrjäyttää puun reprokameroiden runkomateriaalina, kun Falz & Werner toi markkinoille ensimmäisen metallirunkoisen kameran.
• 1920: Märkälevytekniikka alkoi korvautua kuivalla, kun ensimmäinen kuivalevy reprokäyttöön tuli myyntiin.
• 1932: Klimsch-yhtiö toi markkinoille ensimmäisen tarkennusautomatiikalla varustetun vertikaalisen reprokameran.
• 1990-luku: Reprokamerat poistuivat käytöstä, kun siirryttiin digitaaliseen painopinnan valmistukseen.^[4]