Retiisi

Retiisi (Raphanus sativus var. sativus) ja retikka eli tummaretikka (Raphanus sativus var. niger) ovat ristikukkaiskasvien heimoon kuuluvia juureksia, jotka kuuluvat samaan lajiin. Retiisi ja retikka ovat siis ruokaretikan (Raphanus sativus) muunnoksia. Ne ovat myös peltoretikan (Raphanus raphanistrum) läheisiä sukulaisia ja mahdollisesti siitä kehittyneitä. Retikka eli tummaretikka on muunnoksista huomattavasti vanhempi. Suomessa on saatavilla myös Itä-Aasiasta peräisin olevaa valkoretikkaa (Raphanus sativus var. longipinnatus), joka tunnetaan myös nimellä daikon.

Retiisi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Brassicales
Heimo:	Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku:	Retikat Raphanus
Laji:	sativus
Kaksiosainen nimi
Raphanus sativus L.
Katso myös
Retiisi Wikispeciesissä   Retiisi Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Käyttö

Kasvista syödään usein alkeisvarsi, joskin koko kasvi on syömäkelpoinen, ja sen lehtiä voidaan käyttää salaattina. Euroopassa retiisiä syödään tyypillisesti raakana, mutta Aasiassa myös keitettynä^[1].

Retiisi- ja retikkalajikkeille tyypillinen kirpeys johtuu ristikukkaiskasveille ominaisista glukosinolaateista, jotka ovat rikkipitoisia glykosideja. Kasvin solukkojen rikkoutuessa yhdisteet hajoavat ja syntyy sinappiöljyjä, jotka ovat eri lajikkeilla erilaisia.^lähde?

Ravintosisältö per 100 g

• Energiaa 66,944 kJ/16 kcal
• Proteiinia 0,68 g
• Hiilihydraattia 3,4 g
  • josta sokereita 2,12 g
• Rasvaa 0,1 g
  • josta tyydyttynyttä 0,03 g
  • kertatyydyttymättömät rasvat 0,0137 g
  • monityydyttymättömät rasvat 0,045 g
• Ravintokuitua 1,6 g
• Natriumia 39 mg
• Kaliumia 233 mg^[2]

Ulkonäkö

Retiisejä, kokonaisina ja halkaistuina.

Retiisejä on erivärisiä; nykyään punaiset ovat yleisimpiä. Punaisten lisäksi on olemassa valkoisia, vaaleanpunaisia ja harmahtavia retiisejä; vanhimmat lajikkeet ovat valkoisia. Suurella ja pyöreällä keltaisella lajikkeella on sitruunaa muistuttava ominaismaku. Retiisien ja retikoiden koko vaihtelee. Jotkin yksilöt kasvavat jopa kilogramman painoisiksi.^lähde?

Retikan muoto voi olla pyöreä tai pitkulainen, ja se voi olla jopa puoli metriä pitkä. Kesäretikan kuori on valkea tai punertava, mutta talvivarastointia kestävät lajikkeet ovat tummempia ja paksumpikuorisia.^[3]

Valkoretikan yleisin lajike on porkkanan muotoinen, väriltään valkoinen, maultaan mieto, 20–35 cm:n pituinen ja 5–10 cm:n paksuinen.

Viljely

Retiisin optimaalinen viljelylämpötila on noin 10 °C. Retiisit kasvavat parhaiten hieman happamassa tai neutraalissa, hedelmällisessä maaperässä ja tarvitsevat paljon kosteutta. Liian kuivassa maaperässä retiisit helposti kitkeröityvät, ja jäykässä maassa mukuloista voi tulla epämuodostuneita. Retiisin kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen on tyypillisesti noin 35–60 päivää. Niiden kasvattaminen on helppoa myös kotipuutarhassa.

Retiisiä viljellään paljon erityisesti Alankomaissa, missä kasvukausi avomaalla on tyypillisesti keväällä, esimerkiksi maaliskuussa. Talvella retiisiä voidaan kasvattaa matalissa lasitetuissa tai muovitetuissa tunneleissa, mutta varsinaisia täyskorkeita kasvihuoneita retiisi ei tarvitse.

Sadonkorjuu ja varastointi

Retiisi korjataan pääsääntöisesti käsin, mutta laajemmassa viljelymittakaavassa myös koneellisesti. Retiisi säilyy noin kahdesta kolmeen viikkoa muovipussissa noin 0 °C:n lämpötilassa korjaamisen jälkeen.^lähde?

Terveysvaikutukset

Retiisi on hyväksi hampaille, ikenille, hiuksille ja kynsille.^[4] 90 prosenttia luomuretiisin ravintoarvosta on naateissa.^[5]