Romain Gary
ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Romain Gary (alk. Roman Kacew, 8. toukokuuta 1914 – 3. joulukuuta 1980) oli ranskalainen kirjailija, taistelulentäjä, elokuvaohjaaja ja diplomaatti. Natsi-Saksan valloitettua Ranskan hän taisteli saksalaisia vastaan Englannista käsin vastarintaliikkeen joukoissa. Hän sai useita mitaleita ansioistaan rintamalla.[1]
Käyttäen elämänsä aikana useita eri salanimiä, Gary on yhä ainoa kirjailija, jolle on myönnetty Prix Goncourt -palkinto kahdesti. Gary toimi myös diplomaattina ja elokuvaohjaajana, ja hän oli naimisissa amerikkalaisen näyttelijän Jean Sebergin kanssa. Hän kuoli Pariisissa vuonna 1980 itse aiheutettuun ampumahaavaan.[2][1]
Remove ads
Elämän
Lapsuus
Roman Kacew syntyi vuonna 1914 Vilnassa, Venäjän imperiumin alueella (Liettuan pääkaupunki),Hän muutti äitinsä mukana Nizzaan 14-vuotiaana. Heti nähtyään Välimeren ja Promenade des Anglais’n kauniit tytöt, hän päätti tehdä ranskasta äidinkielensä – aiemmat kielet olivat venäjä, kirjoitettu puola, katujen jiddiš ja koulusaksa.[1]Lukiossa hän loisti ainekirjoituksessa, ja jatkoi sitten Aix-en-Provencen yliopistoon opiskelemaan lakia ja sieltä Pariisiin, valmiina täyttämään äitinsä toiveen kirjailijanurasta.[1]
Sotavuodet
_-_2021-08-11_-_1.jpg)
Gary sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1935 ja aloitti asepalveluksensa vuonna 1938. Hän oli siis jo univormussa, kun toinen maailmansota syttyi, ja hänen palvelustaan jatkettiin automaattisesti. Ranskan tappion jälkeen vuonna 1940 hän pakeni Pohjois-Afrikkaan ja jatkoi sieltä Isoon-Britanniaan liittyäkseen Charles de Gaullen johtamiin vapaiden ranskalaisten joukkoihin. Hän vannoi uskollisuutta tälle harvalukuiselle ryhmälle, joka ensimmäisenä kutsui itseään la France Libreksi – ja pysyi heidän rinnallaan loppuun asti.[1]
Roman Kacew muutti nimensä Romain Garyksi ja palveli ilmavoimissa Länsi-Afrikassa ja Lähi-idässä, ja vuodesta 1943 alkaen Lorraine-lentolaivueessa Lontoon lähellä. Hän lensi sieltä säännöllisesti Ranskaan ja Hollantiin, pudottaen pommeja teollisuus- ja sotilaskohteisiin. Se oli hengenvaarallista työtä – niistä ranskalaisista lentäjistä, jotka värväytyivät vuonna 1940, vain harva oli elossa vuonna 1945.[1]
Garylle myönnettiin Ranskan korkein kunniamerkki, Légion d’Honneur, sekä Military Cross, ja hänestä tehtiin Compagnon de la Libération (Vapautuksen ritarikunnan) jäsen pienessä eliittijoukossa, jonka de Gaulle nimesi sodan todellisiksi sankareiksi. Sodan jälkeen Gary työskenteli diplomaattina ja julkaisi ensimmäisen romaaninsa 1945.[1]
Remove ads
Kirjailijan ura
Gary ehti elää uskomattomia elämiä – eri paikoissa, eri hahmoissa, eri nimillä. Viidentoista vuoden ajan hän toimi Ranskan diplomaattina (Bulgariassa, Sveitsissä, New Yorkissa, ja lopulta Los Angelesin pääkonsulina). Samalla hän kirjoitti huomattavan kirjallisen tuotannon ranskaksi, – mukaan lukien mahdollisesti maailman ensimmäisen ekologisen romaanin, The Roots of Heaven, joka voitti Goncourt-palkinnon vuonna 1956 – ja myös suppeamman mutta menestyksekkään tuotannon englanniksi (kuten Lady L, The Ski Bum, The Dance of Genghis Cohn).[1] .[1]
Hänen romaaninsa A European Education (1945), kertomus antinatsi-partisaaneista Puolan metsissä, Se julkaistiin ensin englanniksi ja sitten Ranskassa, jossa se voitti ensimmäisen Prix des Critiques -palkinnon. Tähän päättyy Promise at Dawn. Myös Garyn viimeiseksi jäänyt romaani Le Cerf-volant (The Kites, 1980) päättyy samoihin aikoihin. Nuori Gary päättää tarinan Puolan vapautuksesta synkkiin näkymiin: “maailma on julma ja käsittämätön paikka, jossa ainoa mikä merkitsee, on että kuljetat naurettavaa oksanpätkää eteenpäin otsa hiessä”.[1]
Kirjoja salanimellä
_-_2022-04-14_-_2.jpg)
Kaiken kaikkiaan hän julkaisi yli kolmekymmentä kirjaa, osan niistä salanimellä. Gary oli kuusissakymmenissä ja ansioitunut kirjailija, kun hän kyllästyi olemaan "Romain Gary". Hän oli turhautunut siihen julkikuvaan, jonka älymystö ja yleisö olivat hänelle luoneet – ja erityisesti siihen, miten kaikkitietävä Jean-Paul Sartre oli todennut, että kestäisi 30 vuotta ennen kuin voitaisiin tietää, oliko Garyn A European Education (1945) paras romaani Ranskan vastarintaliikkeestä vai ei. Gary ei ollut valmis hyväksymään, että hänen aikansa olisi ohi. Niinpä hän loi itsensä uudelleen.[3]
1970-luvulla syntyi Émile Ajar, salanimen taakse kätkeytynyt mystisesti poissaoleva mutta valtavan suosittu kirjailija. Hän oli suostuttellut ystävänsä lähettämään erään "Émile Ajarin" käsikirjoituksia kustantamo Gallimardille ja Gary kirjoitti neljä romaania tällä salanimellä. Se osoittautui kirjallisuushistorian menestyksekkäimmäksi huijaukseksi.[1] Näin Garyn onnistui kiertämään Goncourt-palkinnon sääntöä, jonka mukaan sitä ei voi saada kahdesti – voitettuaan sen ensin vuonna 1956 teoksella Roots of Heaven ja toistamiseen vuonna 1975 salanimellä Émile Ajar, kirjalla Elämä edessämme (La Vie devant soi).[3][1] Raadilla ei ollut aavistustakaan Ajarin todellisesta henkilöllisyydestä.[1]
Vuonna 1976 hän julkaisi Hocus Bogus -teoksen, jossa todistettiin, ettei Ajar voinut olla hän – koska Ajar oli täysin hullu. Gary asettaa itsensä kirjaan vastenmielisenä "setä Bogeyna", ja oikea Romain Gary jopa allekirjoitti lausunnon, jolla kustantamo suojasi itsensä kunnianloukkaussyytteiltä. Tämän jälkeen hän saattoi julkaista kirjoja sekä Émile Ajarina että Romain Garyna – ja näin syntyi kaksoisura, jonka yhtenäisyys paljastui kunnolla vasta jälkikäteen[1]
Muita hänen käyttämiä salanimiä olivat René Deville,[1] Fosco Sinibaldi ja Shatan Bogat – sekä tietenkin hänen oikea nimensä, Roman Kacew.[3] Mutta huijauksen aiheuttama paine – mukaan lukien se, että hänen täytyi hallita epäluotettavaa näyttelijää, jonka hän oli palkannut esiintymään olemattomana Ajarina – ajoi Garyn yhä syvemmälle masennukseen. Hän kirjoitti viimeisen Ajar-romaaninsa King Solomon vuonna 1979 ja päätti työnsä Garyna tietoisesti vuonna 1980 The Kites -teokseen.[1]
Remove ads
Suhde Jean Sebergin kanssa
Pääartikkeli: Jean Seberg
Romain Gary oli naimisissa yhdysvaltalaisen näyttelijän, poliittisen aktivistin, Jean Sebergin kanssa.[1] Heille syntyi vuonna 1963 poika.[4] Sebergin ja Garyn suosion huipulla Kennedyt ottivat heidät vastaan Valkoisessa talossa.[5] Jean Seberg teki itsemurhan vuonna 1979, 41-vuotiaana. Hänet löydettiin kuolleena autostaan Pariisissa. Salaisiksi luokitelluista, mutta sittemmin julkistetuista FBI asiakirjoista käy ilmi, että FBI myönsi kohdistaneensa Sebergiin laittomia toimenpiteitä hänen "julkisen maineen halventamiseksi." Heidän tavoitteenaan oli hänen poliittinen "hiljentäminen."[6][7][8][7]
Tämä varjosti Romain Garyn ja Sebergin avioliittoa. Sebergin antama tuki Black Panther -liikkeelle oli suututtanut FBI:n, joka pyrki yli vuosikymmenen ajan tekemään hänen elämästä sietämätöntä,[3] käyttäen keinoinaan häirintää ja valheellisen tiedon levittämistä medialle muokatakseen yleistä mielipidettä häntä vastaan. Yleisesti uskotaan, että FBI ajoi Romain Garyn vaimon, Jean Sebergin itsemurhaan.[6][7][8][7]
Romain Gary, järjesti lehdistötilaisuuden pian tämän kuoleman jälkeen ja syytti siinä FBI:n kampanjaa Sebergiä vastaan hänen mielenterveytensä heikkenemisestä. Gary väitti, että Seberg "tuli psykoottiseksi" sen jälkeen, kun media oli uutisoinut valheellisesta tarinasta – jonka FBI oli istuttanut – että hän olisi raskaana Mustien panttereiden jäsenen lapsesta vuonna 1970. Seberg oli kertonut haastattelussa, että tarina oli niin järkyttävä, että hän meni ennenaikaiseen synnytykseen, mikä johti lapsen kuolleena syntymiseen. Garyn mukaan Seberg oli yrittänyt toistuvasti itsemurhaa lapsensa kuolinpäivän, 25. elokuuta, vuosipäivinä.[9]
Romain Garyn kuolema
Joulukuussa 1980, 66-vuotiaana, Romain Gary kirjoitti tunnustuksen, jossa selitti, miksi oli kirjoittanut usealla henkilöllisyydellä,[1] ja sitten hän ampui itsensä Smith & Wesson käsiaseella. Garyn mukana kuoli joukko muita kirjailijoita: Roman Kacew, Shatan Bogat, Fosco Sinibaldi – ja tietenkin Émile Ajar.[3]
Useiden salanimien paljastuminen ja itsemurhan aiheuttama järkytys sai brittiläiset ja amerikkalaiset kustantamot hylkäämään Garyn ja lähes kaikki hänen teoksensa painettiin unohduksiin. Tämä onkin pääasiallinen syy siihen, miksi hänen viimeinen romaaninsa jäi englanniksi kääntämättä pitkäksi aikaa.[1]
Remove ads
Suomennettuja teoksia
- Aamunkoiton lupaus, 1964 (La promesse de l'aube 1960)
- Elämä edessäpäin, 1978 (La vie devant soi 1975, salanimellä Emile Ajar)
- Tästä eteenpäin matkaliput eivät kelpaa 1976 (Au-delà de cette limite votre ticket n'est plus valable 1975)
- Lady L, 1960 (Lady L. 1963)
- Hiihtopummi 1967 (The ski bum 1965 englanniksi, ranskannettu myöhemmin Adieu Gary Cooper)
Palkinnot
- Goncourt-palkinto 1956 ja 1975[10]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads