Rustokudos

Rustokudos on eräs tukikudoksen tyyppi.^[1] Rustoa esiintyy muun muassa niveltyvien luiden päissä, kylkiluissa, henkitorvessa, selkänikamien välilevyissä, nenässä ja korvissa.^[2][3]

Ihmisen rustokudos merkittynä sinisellä värillä.

Rusto on puolijäykkää kudosta, eli se on taipuisaa mutta säilyttää muotonsa.^[2][1] Taipuisuutensa rusto saa kollageenista ja aggrekaanista.^[2]

Rustokudoksessa ei ole verisuonia, hermoja eikä imusuonia.^[4] Ravinteensa rusto saa muun muassa nivelnesteestä diffuusion kautta.^[2]

Rustosolut sijaitsevat ryppäittäin lakuunassa eli tiiviin kapselin sisässä. Rustosolut eivät juurikaan jakaannu, ja rustosolun kyky uudistua vaurioitumisen jälkeen on erittäin rajallinen.^[2]

Yksilönkehityksen aikana rustokudos muovaa kehittyvien luiden muodon muodostamalla mallin, joka sitten luutuu.^[2]

Ihmisen elimistön rustotyypit ovat lasirusto, kimmorusto ja syyrusto. Rustokudoksen tyyppi määräytyy sen perusteella, millaisia kuormitusvoimia rustoon kohdistuu.^[2]