Sahalinin alue

Sahalinin alue (ven. Сахали́нская о́бласть, Sahalinskaja oblast) on Sahalinin saaren ja Kuriilit käsittävä hallinnollinen alue Venäjän Kaukoidässä Aasiassa.

Sahalinin alue Сахалинская область
Lippu	Vaakuna
Sahalinin alue Venäjän federaation kartalla
Koordinaatit: 46.967°N, 142.733°E
Valtio	Venäjä
Federaatiosubjekti	Sahalinin alue
Perustettu	20. lokakuuta 1932
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Južno-Sahalinsk (181 728 as.)[1]
– kuvernööri	Aleksandr Horošavin
Pinta-ala	87 100 km²
Väkiluku (2010)  ([1])	497 973
– väestötiheys	5,72 as./km²
Kielet	venäjä
BKT (2010)	492 730,3 milj. RUB[2]
– asukasta kohti	989 472 RUB, noin 24 240 EUR[3]
Aikavyöhyke	UTC+11 (MSK+8)
Symbolit
– lippu	Sahalinin alueen lippu
– vaakuna	Sahalinin alueen vaakuna
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	65
– ISO 3166	RU-SAK
www.adm.sakhalin.ru
Infobox OK

Maantiede

Sahalinin alue

Korsakov

Holmsk

Oha

Poronaisk

Dolinsk

Nevelsk

Aleksandrovsk-
Sahalinski

Uglegorsk

Šahtjorsk

Makarov

Severo-

Kurilsk

Ohotan-
meri

Tyyni
valtameri

Tata-
rian-
salmi

Prigorodnojen   satama  

Južno- Sahalinsk

Kunašir

Iturup

Urup

Šikotan

Paramušir

Kam-
tšatkan
alue-
piiri

Japani

Suurimmat taajamat

 100 000-300 000 as.

  30 000-100 000 as.

  10 000-30 000 as.

  < 10 000 as.

Sahalinin alueen kartta

Sahalinin alue rajoittuu lännessä Japaninmereen, pohjoisessa Ohotanmereen ja idässä Kuriilien itäpuolella Tyyneenmereen. Lännessä olevasta mantereesta ja siellä sijaitsevasta Habarovskin aluepiiri alueen erottaa Tatariansalmi ja alueen eteläpuolisesta Japanista La Pérousen salmi. Kuriilien pohjoispuolella Sahalinin alueen naapurina on Kamtšatkan aluepiiri.

Sahalinin alue käsittää noin 950 kilometriä pitkän Sahalinin saaren ja 1 150 kilometrin mittaisen Kuriilien saarten saariryhmän. Japani katsoo kuitenkin Kuriilien Iturupin, Šikotanin, Kunaširin ja Habomai-saarten muodostavan itselleen kuuluvat ns. Pohjoiset territoriot (Hoppō).^lähde?

Alueen merkittävimpiin luonnonsuojelualueisiin kuuluu kaksi luonnonpuistoa (Poronaiskin luonnonpuisto Sahalinin saaren keskiosan noin 100 kilometriä pitkällä Terpenijan niemellä; Kuriilien luonnonpuisto Kuriilien lounaisella Kunašir-saarella) sekä Pienten Kuriilien suojelualue.^[4]

Väestö

Sahalinin alueen asukasluku on laskussa. Vuonna 1999 alueen asukasluku oli 609 000, mutta 2002 enää 546 695^lähde? ja vuonna 2010 vain 497 973.^[1]

Kaupunkilaisia alueen asukkaista oli 79,7 prosenttia (2010). Alueen suurin kaupunki on Južno-Sahalinsk (181 728 as.). Yli 15 000 asukkaan kaupunkeja ja kaupunkipiirin keskuksia ovat lisäksi Korsakov (33 526 as.), Holmsk (30 937 as.), Oha (23 008 as.) ja Poronaisk (Поронайск, 16 120 as.).^[1] Pienempiä kaupunkeja ovat: Dolinsk (12 200 as., koko kaupunkipiirikunta 25 899 as.), Nevelsk (11 682 as., koko kaupunkipiirikunta 17 558 as.), Aleksandrovsk-Sahalinski (10 613 as., koko kaupunkipiirikunta 13 404 as.), Uglegorsk (10 381 as.) ja Šahtjorsk (8 382 as., koko Uglegorskin kunnallispiiri 22 537 as.), Aniva (9 115 as., koko kaupunkipiirikunta 17 533 as.), Makarov (6 705 as., koko kaupunkipiirikunta 8 579 as.), Tomari (4 541 as., koko kaupunkipiirikunta 9 457 as.), Severo-Kurilsk (2 536 as.) ja Kurilsk (2 070 as., koko kaupunkipiirikunta 7 359 as.).^[1]

Enemmistö asukkaista on nykyisin venäläisiä. Suurin osa alueen japanilaisesta väestöstä evakuoitiin Japaniin Neuvostoliiton vallatessa saaren eteläosan. Vuonna 2002 oli väestöstä venäläisiä 84,3 % (460 778), korealaisia 5,41 % (29 592) ja ukrainalaisia 4,0 % (21 831). Loput 6,29 % koostuu 125 etnisestä ryhmästä (muun muassa giljakeista ja ainuista).^lähde?

Hallinto

Sahalinin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Južno-Sahalinsk (nimenä vuoteen 1905 asti Vladimirovka ja 1905-1946 Tojohara). Alue on jaettu hallinnollisesti 17 kaupunkipiirikuntaan ja yhteen kunnallispiiriin. Alueella on yhteensä 15 kaupunkia; joidenkin piirien hallintokeskuksena on kaupunkityyppinen taajama.^[1] Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma.^lähde?

Kuvernööri Ivan Malahov erosi elokuun 2007 alussa Nevelskin maanjäristyksen jälkeisten pelastustöiden kritiikin vuoksi ja presidentti Putin nimitti hänen tilalleen entisen Ohan pormestarin Aleksandr Horošavinin, jonka alueduuma vahvisti virkaansa 9. elokuuta 2007.^[5]

Horošavi erotettiin virasta keväällä 2015 otettuaan vastaan lahjuksia useiden miljoonien dollareiden edestä. Sahalinin alueen uudeksi kuvernööriksi nimitettiin Oleg Kožemjako, joka oli aiemmin Kiinan rajalla sijaitsevan Amurin alueen kuvernööri.^[6]

Talous

Alueen talous rakentuu nykyisin paljolti petrokemiallisen tuotantotoiminnan varaan; alueelta saadaan maaöljyä, maakaasua ja kivihiiltä. Kalastus ja kalanjalostusteollisuus on myös tärkeä elinkeino. Muita teollisuudenaloja ovat metsä-, puunjalostus-, paperi- ja selluloosateollisuus. Maatalous on keskittynyt karja- ja porotalouteen sekä vihannesten viljelyyn. Lisäksi on turkistarhausta.^lähde?

Sahalinin alue on suhteellisen pienestä pinta-alastaan ja väkiluvustaan huolimatta merkittävä osatekijä Venäjän taloudessa. Alueen osuus maan bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli tilastokeskus Rosstatin mukaan yhteensä 492,7 miljardia ruplaa eli 1,3 prosenttia koko federaation kansantuotteesta.^[2]. Asukasta kohden laskettu bkt-osuus oli 989 500 ruplaa eli noin 24 240 euroa^[3]. Tämä oli 378 prosenttia maan keskiarvotasosta ja yksi maan korkeimpia^lähde?.

Saaren eteläpäästä pohjoiseen Noglikiin asti johtaa rautatie. Lisäksi on useita lentokenttiä.^[7] Satama on muun muassa seuraavilla paikkakunnilla: Aleksandrovsk-Sahalinski, Holmsk, Korsakov, Korsakovin piiri (Prigorodnojen satama) ja Poronaisk.^lähde?

Historia

Sahalin kuului alkujaan Kiinalle. Siitä tuli 1855 Venäjän ja Japanin yhteisesti hallitsema alue. Vuonna 1905 saari jaettiin kahtia siten että Japani sai eteläosan ja Venäjä pohjoisosan. Toisen maailmansodan jälkeen saari siirtyi kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle. 28. toukokuuta 1995 7,5 Richterin maanjäristys tappoi 2 000 Neftegorskin kaupungissa.^lähde?